Susanna, olet hieno ihminen! Se, että sinun kaltaisia ihmisiä on kohtaamassa ihmisiä näissä vaikeissa elämäntilanteissa, on äärimmäisen tärkeä asia heille.
Murenin aivan täysin ku näin nuo villasukat. Siis aloin vollottaa ihan hirveästi, kamalan surullista. Mut samalla ihana nähdä että joku välittää ja haluaa oikeasti tehdä tätä työtä
aikoinaan vanhainkodissa työskennellessäni olin ainoa,joka vapaaehtoisesti meni vainajaa pesemään ja pukemaan. kaikilla kun ei ollut niitä omia vaatteita,niin oli ihana etsiä vanhainkodin varastosta yhteensopiva asu ja lähettää heidät viimeiselle matkalleen siistinä ja kauniina.
Olen aina vähän suhtautunut kyynisesti hautajaisiin(Olen viimeksi ollut sellaisissa 6 vuotiaana, olen ollut onnekas sen jälkeen.), että mitä sitä turhaan valita upeaa arkkua jos se kuitenkin päätyy maakuoppaan. Tämä sai minut todella kääntämään kurssini. Olen todella tyytyväinen, että alaklla työskentelee tällaisia ihmisiä. Nyky-yhteiskuntamme on niin vieraantunut kuolemasta, että aihe tuntuu jop pelottavalta käsitellä. Aiheen käsittelyssä dokumentti onnistui hyvin ja vainajien sekä heidä läheisten yksityisyyttä kunnioittaen. Tämä avasi silmiäni hautajaisten merkityksestä sekä siitä, että ruumis ja kuolema ovat normaaleja asioita eikä niissä sinänsö ole pelottavaa. Kuten videossakin sanottiin suru on todellinen ja se kestää oman aikansa, mutta kuolemaa tai kuollutta kehoa ei tarvitse pelätä.
Työminä oli hyvin päällä dokkarin ajan - kuten ammattilaisella kuuluukin. Millainen hän oikeasti on, sitä ei voi dokumentin perusteella tietää tai päätellä.
Jollain tavalla terapeuttista ja rauhoittavaa katsoa. Mun isä kuoli kesäkuussa 51-vuotiaana ja tästä näkee vähän miten (suunnilleen) hänet käsiteltiin ennen arkkua, tulee oudolla tavalla "hyvä" mieli.
@@kaaposavolainen9653 Haha oot tosi hauska. Joo, oli btw alkoholisti ja vikat 10v oli tosi vaikeita hänelle (koko perhe kuoli ympäriltä miinus minä, myös alkoholin takia ja yritti myös ihan itse toistuvasti hankkia asiaan apua mutta kaikki parantolat on täynnä narkkeja jotka tulee sinne täyttää paikat ja kun ne päästetään pois niin menee heti taas piikittää koska heidät yleensä pakotetaan sinne eivätkä he välttämättä halua apua, joten ei oo hirveen kuntouttava ympäristö kuntoutuvalle alkoholistille) mutta se ei oikeuta sua sanoo tolleen. Sä et todellakaan tiedä miten paskana voisin olla tämmösessä tilanteessa ja tää sun kommentti vois pahemmassa tapauksessa triggeröidä jotain. Neuvoisin sua pitää turpas kiinni asioista joista sulla ei oo kokemusta, koska jokin päivä nää tämmöset kommentit vois oikeesti pistää jonkun tekee itelleen jotain. Olis varmaan sullakin hyvä mieli sillon :) Luulisi, että trolleillakin menee jossain raja ja lähimmäisen kuolema olisi yksi niistä. Isällä oli erittäin siisti asunto, siistimpi kuin mun oma kämppä yleensä on (ja mulla on tosiaan aina perussiisti asunto), hän oli järjestelmällisempi kuin minä, oli kokannut lempiruokiaan ja ainoa asia josta hänen alkoholisminsa näkyi ulkoapäin oli se, että viimeisessä kauppalapussa luki tärisevällä käsialalla "suklaata ja lonkeroa". Korona osaltaan myös pisti pakan sekaisin sekä eräät asiat jotka tapahtuivat alkuvuodesta jotka johtuivat väärinkäsityksestä mutta jotka olivat lopulta erittäin tuhoisia.
@@yourbabexx Otan osaa myös sinun suruusi ❤ Onneksi hautajaisten jälkeen rupesi helpottaa, toivottavasti myös sinulla. Itselläni myös sen jälkeen kun kävin isän asunnolla ja hänellä oli mun kuva siinä heti kun tultiin ovesta sisään. Vaikka hän häpesi tilaansa ja jotenkin oli vellonut ajatuksessa että mä olisin hänelle vihainen siksi koska ei ollut mun elämässä enempää niin oli liikuttavaa ja toisaalta myös lämmittävää nähdä että olin hänelle kaikesta huolimatta tärkeä. Isä yritti parantua mutta se ei riittänyt.
Kaunis sielu tällä nuorella naisella. Tämä auttoi, kun minulta kuoli puolen vuoden sisällä 18-vuotias lapsenlapsi, hyvä ystävä ja läheinen kolmas ihminen. Vuosi 2021 on siis ollut raskas kolmen surun takia.
Olen saanut olla laittamassa oman äitini arkkuun. Äidille laitettiin myös villasukat ja semmoinen virkattu lämmin hartiahuivi. ❤viimeinen palvelus rakkaalle ihmiselle. Edelleen kova ikävä äitiä.😢❤
Kuvittelin hetken itseni tekemässä tätä työtä, mutta tuo "lapsille usein halutaan laittaa joku lempipehmolelu" kyllä pysäytti....että niin, eiväthän ne kaikki vainajat olekaan elämänsä jo kokeneita ja luonnollisten syiden takia poisnukkuneita, vaan tässä työssä lähetetään viimeiselle matkalle ihmisiä ihan kaikenlaisista lähtökohdista. En pystyisi. Kiitos kun teet tärkeää työtä!
Otan osaa. 💖 Paljon voimia sinulle! 🌷💖🕊️🙏💫Todella kova paikka on saada oman isän kuolinuutinen noin nuorena. Mutta nyt, kun olet joutunut kokemaan kauheimman asian, läheisen menettämisen, se koituu elämässäsi vahvuudeksesi.
Hienoa, että joku noin ammattitaitoinen ja rauhallinen, mutta empaattinen kohtaa omaisen suuren surun keskellä. Itse en pystyisi tuohon työhön, reagoin aivan liian voimakkaasti toisten tuskaan ja se ei auta surevaa omaista. Kuolema on niin kammottava asia, mutta tietysti luonnollinen. Kaikkihan me kuollaan joskus. Sitä on vaan niin pelottava ajatella.
Empaattisuuden signalointi tässä työssä on osa työminää ja ammatillisuutta. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, että ammattilainen olisi jostain syystä kiinnostunut jonkun ihmisen menetyksestä tai siihen liittyvistä asiakkaan tunteista.
Itse en pystyisi. Kun ruumiin kädetkin tuli näytölle oli pakko katsoa pois. Mutta kunnioitan Susannaa todellapaljon. Onneksi tällaisiakin ihmisiä on maanpäällä!
Oma äiti nukkui pois tammikuussa 74-vuotiaana. Olihan hänellä ikää ja sairauksia, mutta siis ei mitään sellaista sairautta, syöpää että kuolema oli ollut niinkään odotettu. Toki aina erinäiset sairaudet eivät ainakaan hidasta kuolemaa, mutta niin tai näin, ainahan se on surullinen, yllättäväkin elämäntapahtuma. Nyt aikaa on kulunut reilut puoli vuotta, mutta eihän ole mitään määrättyä aikaa suruaikaan. Toisilla kestää pidempään, toisilla lyhyemmän ajan. Välillä sitä ajattelee, mitä äiti jostain arjen asiasta olisi mieltä, voisinpa jutella, vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan jne. Mutta, luonnollinen asia jokaisen ihmisen kohdalla. Hyvä että kuolemaa tuoda esille & näytetään miten käytännön järjestelyt hoidetaan👍🏻 Nämäkin ihmiset todella tekevät tuota työtä suurella sydämellään, ei "tekevinään". Sellainen työ tosiaan, kuten kommentoijat maininneet, että tämä ei ihan jokaisen nuoren "haaveammatti" ole.
@@makkarankuorinaggi Kuolemaa ei kannata pelätä ja tuhlata sen ajatteluun elämäänsä koska se on meillä jokaisella joskus edessä. Eletään kun vielä eletään, huomisesta ei sitten olekkaan takeita, eikä kuolema katso edes ikää.
@@makkarankuorinaggi @velkapoika Kiitos! 🙏🏻🕯️🙂 Joo, välillä sitä on miettinyt onko kuoleman jälkeen "mitään" Ikuisuuskysymys. Mutta, saattahan se ihmisen sielu jossain muodossa jatkaa eteenpäin. Ei sitä kuolemaa kuitenkaan kannata liikaa miettiä, aiheella mieltään liikaa rasittaa 👍🏻😊
Osanottoni vielä sinulle. Menetin kans äitini 74-vuotiaana, sitä ennen olin jo menettänyt mieheni 46-vuotiaana. Vuonna 2022 menetin poikani 21-vuotiaana. Kuolemaa on aina vaikea käsitellä, mutta kaikista vaikeinta on kuin menettää lapsensa, oli kyse pienestä, nuoresta tai vaikkapa aikuisesta lapsesta😢
Mä itse olen sen verran onnekas että kukaan mun läheinen ei ole kuollut, joten tämä ja se toinen perjantai dokkari hautajaisista vähän niin kuin auttaa mua totuttelemaan koko aiheeseen, joten se ei ole täysin vieras asia sitten kun se ennemmin tai myöhemmin itselle sattuu. Se ei ole mikään kauhea tuntematon mörkö josta kukaan ei puhu vaan oikeesti näytetään että tämmöstä se on ja se on vaan yksi osa elämää, vaikka se olisikin kivulias osa. Ja tämä on juuri yksi syy miksi tämmöset dokumentit on tärkeitä
Olin aikoinaan töissä patologisella osastolla. Siellä ihan rutiinityöhön kuului ruumiinavaussalin siivoaminen (päänahanriekaleita ym.), ruumiiden kylmiöön laittaminen ja siistiminen siunaustilaisuutta varten. Tuli käsiteltyä myös mädänneitä, pussitettuja ruumiita ja ruumiinosia ym. Sitä ei edes ajatellut mitenkään karmivana. Ihan tavallista työtä, jossa oli mukavat puolensa ja ne inhat juttunsa (esim. hajoamistilassa olevan ruumiin haju kuului niihin inhottaviin juttuihin). Tykkäsin työskennellä siellä. Ihmiset aivan suotta kammoavat kuolleita. Elävät ovat paljon ongelmallisempia.
Ite hikoilin ja tärisin kun pieni possu patologian harkassa kun näin sen kylmän harmaan raadon siinä metallipyödällä. Onneks oli sentään päänahka vedetty naaman eteen niin en saanu sydäriä😭😭
@@terskataneli6457 Ehkä se on paljon taustastakin kiinni. Jos et ole ollut missään tekemisissä ruumiiden kanssa aiemmin tai kuolemaan liittyvät kokemuksesi ovat olleet järkyttäviä, on ihan ymmärrettävää, että vainajien näkeminen iskee tajuntaan vähän kovemmin. Itse olen syntynyt 70-luvulla, isän suku oli Karjalasta ja ilmeisesti siellä oli tapana tuoda vainajat tupaan odottamaan kuoppaamista. Minäkin muistan vielä papan ruumiin, kun se tuotiin arkussa tupaan. Oli siellä muistaakseni yön yli. Jo pikkutyttönä siis opin, että kuolema on luonnollinen tapahtuma, jota ei tarvitse kavahtaa.
@@dropdeadkatjak Mädäntyneen ihmisruumiin haju on hyvin vastenmielinen ja sen kuvaileminen on vaikeaa, koska en oikein osaa verrata sitä mihinkään. Siinä on sellainen 'paksu', mutta läpitunkeva haju. Siis aivan erilainen haju kuin esim. pilalle menneessä raa'assa kinkussa tms. Ehkä hiukan makeahko, mutta hyvin luotaantyöntävällä tavalla. En enää muista tarkasti muuta kuin sen, että se löyhkä tuntui tarttuvan nenäkarvoihin ja kitalakeen, vaikka oli hengityssuoja kasvoilla. Tunnistaisin hajun ihan satavarmasti, jos haistaisin sen uudelleen, mutta en osaa kuvailla sitä tämän paremmin. Mutta ns. tuore ruumis ei haise pahalle. Iho tuntuu erilaiselta ja hajukin on hiukan erilainen elävään verrattuna, mutta ei millään tavalla etova.
Vainajat, jotka tuhkataan, laitetaan ensin myös arkkuun. Heitä ei vain heti lasketa haudan lepoon, vaan viedään siunaustilaisuudesta tai vastaavasta suoraan tuhkattavaksi.
Kyllä siihen pyritään. Ja tapauksissa, joissa vainajan ruumista on jäljellä vain vähän voivat omaiset päättää haluavatko ison (normaali kokoisen) vai pienen arkun.
Suru kestää aikansa että se loppuu. Minun äitini menehtyi 2016 vuonna syöpään. Kesti sen 3-4 vuotta että suru alkoi loppua ja aloin miettimään muita asioita. Sitten kun mun isäni on loppuajoissa elämäänsä, sitten alkaa ymmärtää että elämä jatkuu ja alat elämään itseksesi ja mitä on oppinut vanhemmilta. Koska he auttavat ja tekevät kaikkensa lapsensa eteen että hän pystyisi elämään hyvän ja rauhallisen elämän sitten kun se lähdön aika koittaa vanhemmilla.
Tämä sai miettimään sitä kun isäni kuoli kun olin kahdeksanvuotias, kuolinsyy ikävä kyllä epäselvä, joko eräänlainen kohtaus tai toisen ihmisen käden kautta suunniteltu murha. Suuri arvostus teitä kohtaan jotka teette näin tärkeää työtä. Se vaatii varmasti osansa ja ymmärrystä siitä miltä omaisista voi tuntua. Muuten ehkä voisinkin tehdä tuota työtä mutta en usko että kestäisin nähdä lapsivainajia😢..
Varmasti on joillekin omaisille tärkeä juttu tällainen, mutta näin boheemina eläjänä en haluaisi, että sliipattaisiin liian hienoksi sinne arkkuun. Mieluummin siellä makaisin hiukset sekaisin jne.
mie oon kans vähän niillä linjoilla että pistäkää mut varaosiksi ja polttakaa mitä ei tarvita, hienoudet turhia, ei tarvi mun raadon takia kaataa puita
Ei olisi mun unelma-ammatti. Villasukat jalkaan. Itse laitoin kuolleen kissani hänen lempi fleece lammaskuvioisen peitteen sisälle, jossa tykkäsi aina nukkua. Ja muutama lelu myös. Kaksi kissaa olen haudannut. Kissa on aika pitkäikäinen, se pitää muistaa ja eläimet pitää hoitaa yhtä hyvin kuin ihmisetkin. Eläimet ei ole mitään leluja lapsille.
Joku tutkinto se taisi tästäkin olla jossain, mutta yleensä suvun kautta pääsee näihin hommiin. Tosin kaveri oli kaupassa töissä ja asiakas tuli kysymään haluaako hän töihin, ja tällä hetkellä hän tekeekin juuri näitä hommia😄
Kuolemaa ei tarvitse pelätä kun uskoo Jeesukseen. Hän on voittanut kuoleman ja jokainen Hänen oma ihminen kuoltuaan menee suojelusenkelin saattamana taivaaseen. Ihminen on henki, hänellä on sielu ja henki ja sielu asuvat vartalossa. Kuollut ruumis jää maapallolle ja Jeesukseen uskovan henki ja sielu menee taivaaseen.
@@Juustokakku22 itseasiassa en katsonut. enkä kommentilla tarkota myöskään dissata ko.työtä. En katso mitään työtä alaspäin. Mutta näyttää olevan jutun aiheet vähissä jos tosta on väkerrettävä dokkari?
Tärkeä työ. Jonkun se on tehtävä ja kaikista meistä ei siihen ole.
Ja lisäksi vielä kutsumusammatti, respect!
Niihä se on ihan kaikille ei sovi tommonen työ
mä haluun et mun keho poltetaa vaa
Nii se o yllättävän mones ammatis 😄 harvoi osataa ajatel semmost työt työnä, kaikkine hommineen, mitä ei ite oo tehny tai läheine😁
@@fuukeen siltikin joku senkin on tehtävä, eikä sua vaa niissä vaatteissa polteta mitä sattu olemaan päällä haha
Susanna, olet hieno ihminen! Se, että sinun kaltaisia ihmisiä on kohtaamassa ihmisiä näissä vaikeissa elämäntilanteissa, on äärimmäisen tärkeä asia heille.
Murenin aivan täysin ku näin nuo villasukat. Siis aloin vollottaa ihan hirveästi, kamalan surullista. Mut samalla ihana nähdä että joku välittää ja haluaa oikeasti tehdä tätä työtä
Tuli mielee ku oma mummoni teki aina villasukkia ni tuli mullakin tippa linssiin.
Määki aloin märisee:(
Muaki rupes itkettää kun ihanasti ajatteli ”ettei tuu jaloille kylmä”
@@henna4187 Itelläki hautajaiset parin vk päästä niin haluisin et tällee ajateltas siitä vainajasta.
@Kullervo Tai sitten sinä vaan et osaa tuntea mitään.
Hieno dokumentti elämän ja ihmisarvon kunnioittamisesta! Kiitos.
Todella tärkeä dokumentti. Kuolema on osa elämää ja on hyvä että on osaavia ihmisiä auttamassa läheisiä surun keskellä.❤
Tämä.
Tämä.
Se on vaan tosiseikka että me kaikki kuollaan jossain vaiheessa ja se pitää vain hyväksyä ja jättää murehtiminen myöhemmälle
aikoinaan vanhainkodissa työskennellessäni olin ainoa,joka vapaaehtoisesti meni vainajaa pesemään ja pukemaan. kaikilla kun ei ollut niitä omia vaatteita,niin oli ihana etsiä vanhainkodin varastosta yhteensopiva asu ja lähettää heidät viimeiselle matkalleen siistinä ja kauniina.
En kyllä pystuis tehdä tämmöstä työtä. Kunnioitusta kaikille alan työntekijöille.
Olen aina vähän suhtautunut kyynisesti hautajaisiin(Olen viimeksi ollut sellaisissa 6 vuotiaana, olen ollut onnekas sen jälkeen.), että mitä sitä turhaan valita upeaa arkkua jos se kuitenkin päätyy maakuoppaan. Tämä sai minut todella kääntämään kurssini. Olen todella tyytyväinen, että alaklla työskentelee tällaisia ihmisiä. Nyky-yhteiskuntamme on niin vieraantunut kuolemasta, että aihe tuntuu jop pelottavalta käsitellä. Aiheen käsittelyssä dokumentti onnistui hyvin ja vainajien sekä heidä läheisten yksityisyyttä kunnioittaen. Tämä avasi silmiäni hautajaisten merkityksestä sekä siitä, että ruumis ja kuolema ovat normaaleja asioita eikä niissä sinänsö ole pelottavaa. Kuten videossakin sanottiin suru on todellinen ja se kestää oman aikansa, mutta kuolemaa tai kuollutta kehoa ei tarvitse pelätä.
Ihana dokkari! Kiva että aidot ihmiset pääsee myös ääneen, tässä pinnallisessa maailmassa.
Juuri näin!!
Pinnallisuus totta turiset .😊👍
Kuinka lohdullinen ja rauhallinen Susanna on. 🌺
Työminä oli hyvin päällä dokkarin ajan - kuten ammattilaisella kuuluukin. Millainen hän oikeasti on, sitä ei voi dokumentin perusteella tietää tai päätellä.
Jollain tavalla terapeuttista ja rauhoittavaa katsoa. Mun isä kuoli kesäkuussa 51-vuotiaana ja tästä näkee vähän miten (suunnilleen) hänet käsiteltiin ennen arkkua, tulee oudolla tavalla "hyvä" mieli.
51 perus juopon ikä
@@kaaposavolainen9653 aika epäkohteliast tollanen hei
Otan osaa, mun isä kuoli elokuussa myös 51 vuotiaana. ❤
@@kaaposavolainen9653 Haha oot tosi hauska. Joo, oli btw alkoholisti ja vikat 10v oli tosi vaikeita hänelle (koko perhe kuoli ympäriltä miinus minä, myös alkoholin takia ja yritti myös ihan itse toistuvasti hankkia asiaan apua mutta kaikki parantolat on täynnä narkkeja jotka tulee sinne täyttää paikat ja kun ne päästetään pois niin menee heti taas piikittää koska heidät yleensä pakotetaan sinne eivätkä he välttämättä halua apua, joten ei oo hirveen kuntouttava ympäristö kuntoutuvalle alkoholistille) mutta se ei oikeuta sua sanoo tolleen. Sä et todellakaan tiedä miten paskana voisin olla tämmösessä tilanteessa ja tää sun kommentti vois pahemmassa tapauksessa triggeröidä jotain. Neuvoisin sua pitää turpas kiinni asioista joista sulla ei oo kokemusta, koska jokin päivä nää tämmöset kommentit vois oikeesti pistää jonkun tekee itelleen jotain. Olis varmaan sullakin hyvä mieli sillon :) Luulisi, että trolleillakin menee jossain raja ja lähimmäisen kuolema olisi yksi niistä.
Isällä oli erittäin siisti asunto, siistimpi kuin mun oma kämppä yleensä on (ja mulla on tosiaan aina perussiisti asunto), hän oli järjestelmällisempi kuin minä, oli kokannut lempiruokiaan ja ainoa asia josta hänen alkoholisminsa näkyi ulkoapäin oli se, että viimeisessä kauppalapussa luki tärisevällä käsialalla "suklaata ja lonkeroa". Korona osaltaan myös pisti pakan sekaisin sekä eräät asiat jotka tapahtuivat alkuvuodesta jotka johtuivat väärinkäsityksestä mutta jotka olivat lopulta erittäin tuhoisia.
@@yourbabexx Otan osaa myös sinun suruusi ❤ Onneksi hautajaisten jälkeen rupesi helpottaa, toivottavasti myös sinulla. Itselläni myös sen jälkeen kun kävin isän asunnolla ja hänellä oli mun kuva siinä heti kun tultiin ovesta sisään. Vaikka hän häpesi tilaansa ja jotenkin oli vellonut ajatuksessa että mä olisin hänelle vihainen siksi koska ei ollut mun elämässä enempää niin oli liikuttavaa ja toisaalta myös lämmittävää nähdä että olin hänelle kaikesta huolimatta tärkeä. Isä yritti parantua mutta se ei riittänyt.
Kaunis dokumentti tärkeästä aiheesta. Kiitos
Kauniisti toteutettu dokumentti.
Juu, se on aina hienoa nähdä ihminen joka on oikealla alalla.
Kyllä 💪
Aah... Menetin niin mahdottoman rakkaan veljeni kesäkuussa ja tämä siitä muistutti. Hänet toki krematoitiin, mutta kyllä senkin takana ihminen oli. ❤️
herkisti tämä video kun aloin miettiä omaa äitiäni. tuo työ on kyllä todella tärkeä ja arvostettava
Mä en pystyisi, propsit sulle! Arvostan näitä ihmisiä paljon
Kaunis sielu tällä nuorella naisella. Tämä auttoi, kun minulta kuoli puolen vuoden sisällä 18-vuotias lapsenlapsi, hyvä ystävä ja läheinen kolmas ihminen. Vuosi 2021 on siis ollut raskas kolmen surun takia.
Joo on tää mulle aika kova paikka välillä et mun oma lapsi lähtee pois!
Tämä on vaan sellainen kutsumus ammatti.
Olen saanut olla laittamassa oman äitini arkkuun. Äidille laitettiin myös villasukat ja semmoinen virkattu lämmin hartiahuivi. ❤viimeinen palvelus rakkaalle ihmiselle. Edelleen kova ikävä äitiä.😢❤
Tämä video on aivan ihana! Todella tärkeää tälläinen työ! 😕❤️
Kuvittelin hetken itseni tekemässä tätä työtä, mutta tuo "lapsille usein halutaan laittaa joku lempipehmolelu" kyllä pysäytti....että niin, eiväthän ne kaikki vainajat olekaan elämänsä jo kokeneita ja luonnollisten syiden takia poisnukkuneita, vaan tässä työssä lähetetään viimeiselle matkalle ihmisiä ihan kaikenlaisista lähtökohdista. En pystyisi.
Kiitos kun teet tärkeää työtä!
Tosi kiinnostava aihe. Mun sisko kuoli kesällä yllättäen, niin aihe oli kohdallaan
osanotot ❤️
Otan osaa ❤️
Otan osaa
😞
lol
Todella tärkeä työ on kyseessä, kiitos Susanna. Minun mummoni oli pesemässä vainajia kuoltuaan sodassa aikoinaan
Mun isä on kuollut ja oon 11 oli aika raskasta ottaa se uutinen vastaan.
Määki haluaisin olla tommonen arkuttaja.⚰🕊🕊
Otan osaa. 💖 Paljon voimia sinulle! 🌷💖🕊️🙏💫Todella kova paikka on saada oman isän kuolinuutinen noin nuorena. Mutta nyt, kun olet joutunut kokemaan kauheimman asian, läheisen menettämisen, se koituu elämässäsi vahvuudeksesi.
Hienoa, että joku noin ammattitaitoinen ja rauhallinen, mutta empaattinen kohtaa omaisen suuren surun keskellä. Itse en pystyisi tuohon työhön, reagoin aivan liian voimakkaasti toisten tuskaan ja se ei auta surevaa omaista. Kuolema on niin kammottava asia, mutta tietysti luonnollinen. Kaikkihan me kuollaan joskus. Sitä on vaan niin pelottava ajatella.
Empaattisuuden signalointi tässä työssä on osa työminää ja ammatillisuutta. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, että ammattilainen olisi jostain syystä kiinnostunut jonkun ihmisen menetyksestä tai siihen liittyvistä asiakkaan tunteista.
Susanna tekee arvokasta työtä ❤
Tärkeä työ! Ja arvostan että joku haluaa tehdä tätä työtä ja Auttaa ihmisiä koska joistain meistä ei tähän työhön ole!❤️❤️
Olipa pysäyttävä dokumentti.
Upea, kunnioittava henkilö. Kiitos tästä dokkarista.
Itse en pystyisi. Kun ruumiin kädetkin tuli näytölle oli pakko katsoa pois. Mutta kunnioitan Susannaa todellapaljon. Onneksi tällaisiakin ihmisiä on maanpäällä!
Jollain tavalla kaunis dokumentti isosta asiasta, joka on osa elämää ja tavallaan myös rauhoittava ja vapauttava tosiasia.
Sinun työsi on ihana❤
❤
Hienoa nähdä ammattilainen näin tärkeän työn parissa. Hänenlaisiaan tarvitaan.
mun unelma-ammatti :-)
Oma äiti nukkui pois tammikuussa 74-vuotiaana.
Olihan hänellä ikää ja sairauksia, mutta siis ei mitään sellaista sairautta, syöpää että kuolema oli ollut niinkään odotettu.
Toki aina erinäiset sairaudet eivät ainakaan hidasta kuolemaa, mutta niin tai näin, ainahan se on surullinen, yllättäväkin elämäntapahtuma.
Nyt aikaa on kulunut reilut puoli vuotta, mutta eihän ole mitään määrättyä aikaa suruaikaan.
Toisilla kestää pidempään, toisilla lyhyemmän ajan.
Välillä sitä ajattelee, mitä äiti jostain arjen asiasta olisi mieltä, voisinpa jutella, vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan jne.
Mutta, luonnollinen asia jokaisen ihmisen kohdalla.
Hyvä että kuolemaa tuoda esille & näytetään miten käytännön järjestelyt hoidetaan👍🏻
Nämäkin ihmiset todella tekevät tuota työtä suurella sydämellään, ei "tekevinään".
Sellainen työ tosiaan, kuten kommentoijat maininneet, että tämä ei ihan jokaisen nuoren "haaveammatti" ole.
Osan otot❤️❤️ ja mahtava kommentti. Itse pelkään kuolemaa mut yhtäkkiä aloin miettiin et tarviiko sitä turhaan pelätä
@@makkarankuorinaggi Kuolemaa ei kannata pelätä ja tuhlata sen ajatteluun elämäänsä koska se on meillä jokaisella joskus edessä. Eletään kun vielä eletään, huomisesta ei sitten olekkaan takeita, eikä kuolema katso edes ikää.
Osan otot
@@makkarankuorinaggi @velkapoika
Kiitos!
🙏🏻🕯️🙂
Joo, välillä sitä on miettinyt onko kuoleman jälkeen "mitään"
Ikuisuuskysymys.
Mutta, saattahan se ihmisen sielu jossain muodossa jatkaa eteenpäin.
Ei sitä kuolemaa kuitenkaan kannata liikaa miettiä, aiheella mieltään liikaa rasittaa 👍🏻😊
Osanottoni vielä sinulle. Menetin kans äitini 74-vuotiaana, sitä ennen olin jo menettänyt mieheni 46-vuotiaana. Vuonna 2022 menetin poikani 21-vuotiaana. Kuolemaa on aina vaikea käsitellä, mutta kaikista vaikeinta on kuin menettää lapsensa, oli kyse pienestä, nuoresta tai vaikkapa aikuisesta lapsesta😢
Itse en pystyisi tekemään tuota työtä, mutta hirveän moni ei tuohon pysty traumojen/fobian takia tai jonkun muun. Kunnioitusta❤️
Musta ei ikinä ois tohon työhön, rispect👍🏻
Hyvä että joku tekee, koska ei tätä ite ainakaan jaksais. Respectit
Kaunis dokumentti
Mä itse olen sen verran onnekas että kukaan mun läheinen ei ole kuollut, joten tämä ja se toinen perjantai dokkari hautajaisista vähän niin kuin auttaa mua totuttelemaan koko aiheeseen, joten se ei ole täysin vieras asia sitten kun se ennemmin tai myöhemmin itselle sattuu. Se ei ole mikään kauhea tuntematon mörkö josta kukaan ei puhu vaan oikeesti näytetään että tämmöstä se on ja se on vaan yksi osa elämää, vaikka se olisikin kivulias osa. Ja tämä on juuri yksi syy miksi tämmöset dokumentit on tärkeitä
Niin ihana Susanna on ottanu äiti tatuoinnin
Tärkeää työtä 👍
Onhan tuo todella tärkeää. Minullakin oma mummoni kuoli aikalailla vuosi sitten…
osanotot 💔
Vielä koittaa aika toinen tosensa hautaa😢
Ihana ihminen
Olin aikoinaan töissä patologisella osastolla. Siellä ihan rutiinityöhön kuului ruumiinavaussalin siivoaminen (päänahanriekaleita ym.), ruumiiden kylmiöön laittaminen ja siistiminen siunaustilaisuutta varten. Tuli käsiteltyä myös mädänneitä, pussitettuja ruumiita ja ruumiinosia ym. Sitä ei edes ajatellut mitenkään karmivana. Ihan tavallista työtä, jossa oli mukavat puolensa ja ne inhat juttunsa (esim. hajoamistilassa olevan ruumiin haju kuului niihin inhottaviin juttuihin). Tykkäsin työskennellä siellä. Ihmiset aivan suotta kammoavat kuolleita. Elävät ovat paljon ongelmallisempia.
Ite hikoilin ja tärisin kun pieni possu patologian harkassa kun näin sen kylmän harmaan raadon siinä metallipyödällä. Onneks oli sentään päänahka vedetty naaman eteen niin en saanu sydäriä😭😭
@@terskataneli6457 Ehkä se on paljon taustastakin kiinni. Jos et ole ollut missään tekemisissä ruumiiden kanssa aiemmin tai kuolemaan liittyvät kokemuksesi ovat olleet järkyttäviä, on ihan ymmärrettävää, että vainajien näkeminen iskee tajuntaan vähän kovemmin. Itse olen syntynyt 70-luvulla, isän suku oli Karjalasta ja ilmeisesti siellä oli tapana tuoda vainajat tupaan odottamaan kuoppaamista. Minäkin muistan vielä papan ruumiin, kun se tuotiin arkussa tupaan. Oli siellä muistaakseni yön yli. Jo pikkutyttönä siis opin, että kuolema on luonnollinen tapahtuma, jota ei tarvitse kavahtaa.
Aina siitä puhutaan, että ruumiin haju on niin vastenmielinen. Osaatko kuvailla mille se haisee
@@dropdeadkatjak Mädäntyneen ihmisruumiin haju on hyvin vastenmielinen ja sen kuvaileminen on vaikeaa, koska en oikein osaa verrata sitä mihinkään. Siinä on sellainen 'paksu', mutta läpitunkeva haju. Siis aivan erilainen haju kuin esim. pilalle menneessä raa'assa kinkussa tms. Ehkä hiukan makeahko, mutta hyvin luotaantyöntävällä tavalla. En enää muista tarkasti muuta kuin sen, että se löyhkä tuntui tarttuvan nenäkarvoihin ja kitalakeen, vaikka oli hengityssuoja kasvoilla. Tunnistaisin hajun ihan satavarmasti, jos haistaisin sen uudelleen, mutta en osaa kuvailla sitä tämän paremmin. Mutta ns. tuore ruumis ei haise pahalle. Iho tuntuu erilaiselta ja hajukin on hiukan erilainen elävään verrattuna, mutta ei millään tavalla etova.
@@Silja147 haiseekohan vaikka kuollut rotta yhtä pahalle mikä olisi vaikka viikon ollut kuolleena asunnossa/kellarissa.
Mites jos on ruumis joka on ihan paloina ja tuusannuuskana vaikka onnettomuuden jälkeen? Laitetaanko heidätkin arkkuun silleen "ihmisen muotoon"?
Mielenkiintonen kysymys kyllä
Eiköhän siinä vaiheessa tuhkaus ole toinen vaihtoehto.
Vainajat, jotka tuhkataan, laitetaan ensin myös arkkuun. Heitä ei vain heti lasketa haudan lepoon, vaan viedään siunaustilaisuudesta tai vastaavasta suoraan tuhkattavaksi.
Kyllä siihen pyritään. Ja tapauksissa, joissa vainajan ruumista on jäljellä vain vähän voivat omaiset päättää haluavatko ison (normaali kokoisen) vai pienen arkun.
Tuhkauksessakin on oltava arkku ja mitä enemmän siinä on puuta niin sen parempi tuhkaus tulos.@@papy406
Tää oli oikeesti aika kiinnostava
Kiitos.
Hieno työtä teet❤
Asiakkaat ei ainakaan lopu!
Jooh. Töitä ainaki riittää
Todella tärkee työ ja ite oon aatellu jotain tällästä alkaa tekee mut vielä musta ei siihen ole🥲Katotaa jos joskus
❤️❤️
En tiedä kuka tuota työtä tekee! mutta on kunniotetavaa että joku tekee tätä tätä työtä😍
Respectit.
Suru kestää aikansa että se loppuu. Minun äitini menehtyi 2016 vuonna syöpään. Kesti sen 3-4 vuotta että suru alkoi loppua ja aloin miettimään muita asioita. Sitten kun mun isäni on loppuajoissa elämäänsä, sitten alkaa ymmärtää että elämä jatkuu ja alat elämään itseksesi ja mitä on oppinut vanhemmilta. Koska he auttavat ja tekevät kaikkensa lapsensa eteen että hän pystyisi elämään hyvän ja rauhallisen elämän sitten kun se lähdön aika koittaa vanhemmilla.
Isoveli kans pukenu ja kuljettanu ruumiita, kuulemma iha mukavaa hommaa
kitos
Elämä se on vaan pieni välikohta syntymän ja kuoleman välissä
Tämä sai miettimään sitä kun isäni kuoli kun olin kahdeksanvuotias, kuolinsyy ikävä kyllä epäselvä, joko eräänlainen kohtaus tai toisen ihmisen käden kautta suunniteltu murha.
Suuri arvostus teitä kohtaan jotka teette näin tärkeää työtä. Se vaatii varmasti osansa ja ymmärrystä siitä miltä omaisista voi tuntua.
Muuten ehkä voisinkin tehdä tuota työtä mutta en usko että kestäisin nähdä lapsivainajia😢..
Varmasti on joillekin omaisille tärkeä juttu tällainen, mutta näin boheemina eläjänä en haluaisi, että sliipattaisiin liian hienoksi sinne arkkuun. Mieluummin siellä makaisin hiukset sekaisin jne.
mie oon kans vähän niillä linjoilla että pistäkää mut varaosiksi ja polttakaa mitä ei tarvita, hienoudet turhia, ei tarvi mun raadon takia kaataa puita
Kuolema ei katso aikaa, paikkaa eikä ikää. 🙁
Kuvitelkaa kun olisitte tuolla yksin yövuorossa. :/
no ei pelottas
Enemmän niitä eläviä ihmisiä kannattaa pelätä ku raatoja
@@rosas4971 Aika epäkunnioittavasti kirjoitat vainajista!! Hyi häpeä!
@@paivironnberg5814 puhun kunnioittavasti heti kun joku raato sanoo, että häntä häiritsee
@@rosas4971 huutista
Ei olisi mun unelma-ammatti.
Villasukat jalkaan.
Itse laitoin kuolleen kissani hänen lempi fleece lammaskuvioisen peitteen sisälle, jossa tykkäsi aina nukkua.
Ja muutama lelu myös.
Kaksi kissaa olen haudannut. Kissa on aika pitkäikäinen, se pitää muistaa ja eläimet pitää hoitaa yhtä hyvin kuin ihmisetkin. Eläimet ei ole mitään leluja lapsille.
Ilman muuta.
Millastakoha noiden taukohuone läppä/jerry on?
Haluisin kyllä olla kärpäsenä katossa kuulemassa.
Toi kohta ku mainitsit että se on jonkun äiti oli niin surullista💔💔
sitten kun itse kuolen haluan, että ruumiini tungetaan lähimpään biojäte-astiaan ja pappi nauraa vieressä
Mauton viesti😠
Hyvä.
Mitä pitää opiskella et tähä hommaan pääsee
haluun kans tietää
Joku tutkinto se taisi tästäkin olla jossain, mutta yleensä suvun kautta pääsee näihin hommiin. Tosin kaveri oli kaupassa töissä ja asiakas tuli kysymään haluaako hän töihin, ja tällä hetkellä hän tekeekin juuri näitä hommia😄
Kiva video mä en oo koskaan kattonu tämmöstä ou mai gaad
Oliko nytkään pakko?
Oliko kaikki arkut valkoisia,itse kyllä haluaisin puun värisen 🤔 kauniita nuo kukka asetelmat🙌
oliko tää täällä arman täällä pohjantähdenjakso ja miten voi tulla kylmä jaloistaan kun ruumis maatuu haudssa?.🤫
No ei haustaustoimiston arkusisa oo ketään.😃
Vaikka minusta ei hautaustoimiston työntekijäksi ole, niin olisi se suuri kunnianosoitus valmistella joku viimeiselle matkalle.
❤
Kaikille meille tulee viimeisen päivän ilta vielä joskus.Tämä on arvokasta työtä.
Kuinka vinksahtanut täytyy olla, että nauttii moisesta työstä
Oot taitavq🥺
Mitä kuuluu nyt Katuma?! 😮
En malta odottaa että mut saatetaan viimeiselle matkalle.
Minua pelottaa kuolema:-(
Kuolemaa ei tarvitse pelätä kun uskoo Jeesukseen. Hän on voittanut kuoleman ja jokainen Hänen oma ihminen kuoltuaan menee suojelusenkelin saattamana taivaaseen. Ihminen on henki, hänellä on sielu ja henki ja sielu asuvat vartalossa. Kuollut ruumis jää maapallolle ja Jeesukseen uskovan henki ja sielu menee taivaaseen.
Kuolema on kyllä pirun kylmää
Miks on Susanna eikä Bodi? Vidun Yle.
😂😂
huutista
Se on Sen äiti Aina Vaikka se on kuollu tai ei
Minulla kuollut 7 lähinmäistä 2 vuoden sisällä 😢
Osanottoni ja voimia. 🙏🕯
😔😔
🤯🤯🤯🤯🤯🥺🥺🥺🥺🥺🥺
Katon tätä perjantaina 😂
juu ei ois musta finntopin takia tollaseen
Se o hienoo et on ihmisii viel kutsumusammateissa, muutoin se bisnes kyl ain paistaa sieltä.. mm. Joku terveyskeskus 😒
Unelmatyö. Ite haluun työllistää tota työtä arkussa. 😂 mood
Pov: katot tätä 3.20 yöllä
3.03 🙌
6.04 🤣👍🏻
Teen tota hommaa itse
@dueeh nyyu ei musta olekkaan oikeen siihen itken melkein aina kun teen tota ja mulla on sukulaisen työ huomenna
@@response4322 se meni silleet että itkin niin paljon kun pystyin muuten selvity
😎❤❤❤❤
onko dokumentin arvoinen työ onko?....
Nähtävästi oli ainaki sinu mielestä, ku päätit tulla kattomaha?
@@Juustokakku22 itseasiassa en katsonut. enkä kommentilla tarkota myöskään dissata ko.työtä. En katso mitään työtä alaspäin. Mutta näyttää olevan jutun aiheet vähissä jos tosta on väkerrettävä dokkari?
ehdottomasti on! tajuaa että joku oikeesti tekee nää kaikki asiat & millasta se on
😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫😫🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺🥺
Huomenna kello kymmenen. Käy käy käy.
Unelma työ oisin kovalla koko ajan
Normaalia
Hautajaisissa voisi olla tutti
Yks juttu jäi vaivaamaan. Onko Susa sinkku??
Ässä suhisee.