Samaistuttavaa. Olen itse suorittanut maanpalveluksen siviilissä vuosituhannen vaihteessa ja päädyin valitsemaan siviilipalveluksen kun en halunnut jättää palvelusta suorittamatta. Muutenkin punnitsin asian niin, että asun mielelläni kotona puolison kanssa ja käyn töissä siihen vaihtoehtoon, minkä armeija tai totaali olisi tarjonnut. Ennen päätöstäni siviilipalvelukseen olin ajatellut liittyä rauhanturvaajiin. Olen ylpeä valinnastani ja minulla ei ole mitään armeijan valinneita vastaan, päinvastoin mieleni on rauhallisempi kun tiedän että suuri väenmäärä on koulutettuja puolustamaan maatamme. Ainoa harmillinen asia tänä päivänä kutsuntoihin liittyen on mielestäni se, että sukupuolien epätasa-arvo on vieläkin läsnä maanpalveluksessa. Siviilipalvelus opetti minulle paljon, erityisesti työelämästä ja seuraavan sukupolven huolenpidosta. Kaikille kaukaisille serkuille haluan toivoa hyvää valintaa asian tiimoilta, sillä siitä saa seuraa loppuelämän verran. Hyvää jatkoa ja kiitos videosta!
Toi on niin totta, että sota ei tue hyvinvointia, ja että kenenkään ei pidä ikinä joutua sotimaan. Olipa hienoa kuulla tää tarina tästä maahanmuuttajasta. Mä itse ajattelen sen niin, että halusin just siksi oppia käyttämään asetta, sotimaan, tappamaan, koordinoimaan konfliktitilanteessa omaa toimintaani suhteessa muihin kentällä toimiviin sotilaisiin, JOTTA mun ei oikeasti tarvitse sitä koskaan tehdä kenellekään. Koska ulkopuolelle näyttää siltä, että suurin osa kansalaisista osaa tappaa ja selviytyy kriisitilanteessa pitkiäkin aikoja, niin se lisää hyökkäyksen hintaa, ja laskee sen tapahtumisen todennäköisyyttä. Eli meillä on kuvitteellinen terävä keppi, jolla voimme pelotella ulkopuolista uhkaa. Opettelin käyttämään sitä keppiä, jotta mun ei tarvitse käyttää sitä. 😄👍 Näppärää!
Hyvä pikkukuva!
nyt on kyllä niin sivarin näkönen äijä että huhhuh
Samaistuttavaa. Olen itse suorittanut maanpalveluksen siviilissä vuosituhannen vaihteessa ja päädyin valitsemaan siviilipalveluksen kun en halunnut jättää palvelusta suorittamatta. Muutenkin punnitsin asian niin, että asun mielelläni kotona puolison kanssa ja käyn töissä siihen vaihtoehtoon, minkä armeija tai totaali olisi tarjonnut. Ennen päätöstäni siviilipalvelukseen olin ajatellut liittyä rauhanturvaajiin. Olen ylpeä valinnastani ja minulla ei ole mitään armeijan valinneita vastaan, päinvastoin mieleni on rauhallisempi kun tiedän että suuri väenmäärä on koulutettuja puolustamaan maatamme.
Ainoa harmillinen asia tänä päivänä kutsuntoihin liittyen on mielestäni se, että sukupuolien epätasa-arvo on vieläkin läsnä maanpalveluksessa.
Siviilipalvelus opetti minulle paljon, erityisesti työelämästä ja seuraavan sukupolven huolenpidosta.
Kaikille kaukaisille serkuille haluan toivoa hyvää valintaa asian tiimoilta, sillä siitä saa seuraa loppuelämän verran. Hyvää jatkoa ja kiitos videosta!
Toi on niin totta, että sota ei tue hyvinvointia, ja että kenenkään ei pidä ikinä joutua sotimaan. Olipa hienoa kuulla tää tarina tästä maahanmuuttajasta. Mä itse ajattelen sen niin, että halusin just siksi oppia käyttämään asetta, sotimaan, tappamaan, koordinoimaan konfliktitilanteessa omaa toimintaani suhteessa muihin kentällä toimiviin sotilaisiin, JOTTA mun ei oikeasti tarvitse sitä koskaan tehdä kenellekään. Koska ulkopuolelle näyttää siltä, että suurin osa kansalaisista osaa tappaa ja selviytyy kriisitilanteessa pitkiäkin aikoja, niin se lisää hyökkäyksen hintaa, ja laskee sen tapahtumisen todennäköisyyttä. Eli meillä on kuvitteellinen terävä keppi, jolla voimme pelotella ulkopuolista uhkaa. Opettelin käyttämään sitä keppiä, jotta mun ei tarvitse käyttää sitä. 😄👍 Näppärää!