Kiitos, summasit mun mielestä hienosti näitä juttuja! Työelämän normatiivisuus ja jäykkyys pelottaa ihan kamalasti ja mietin itsekin mihin voin ja haluan työllistyä. Tuntuu välillä ihan kamalalta miten paljon autistiset ihmiset joutuvat myötäilemään systeemiä, joka lopulta vie voimat kaikesta yrittämisestä huolimatta. Pähkinä sanoi myös videollaan, että helpompi on tehdä töitä putkeen ja sitten pitää vapaata. Olin oman alani harjoittelussa viime syksynä ja huomasin aika pian etten pysty samaan työtahtiin kuin kollegat. Tein oikeasti niin, että saatoin prosessoida alitajuisesti jotain kokonaisen päivän saamatta aikaiseksi mitään ja sitten levättyäni tein kolmen päivän työt yhden päivän aikana. Tämä tahti sopi mulle paremmin, mutta yhteiskunnan on vaikea ymmärtää miksei pysty tasaiseen suoritukseen ja podin paljon omantunnon tuskia uudessa työssä kun en sitten ollut kuin muut ja tehnyt 7,5 tuntia päivässä. Toisaalta laadin, analysoin ja raportoin tutkimuksen kolmessa kuukaudessa et aika badass!
Kiitos kommentista! Just näin ajattelen itsekin. Olisi niin tärkeää, että myös erilainen tahti ja tapa tehdä työtä olisi yleisesti hyväksytty. Joillakin videoilla onkin puhuttu jo esim. autistien epätasaisesta kykyprofiilista, joka juuri aiheuttaa pulmia toisessa työssä, ja toisessa taas voi sen takia olla aivan loistava! Kunpa erilaiset ominaisuudet otettaisiin paremmin huomioon ja saisimme kaikki loistaa :) / Anne
Kiitos ihanasta videosta! ❤Pystyn hyvin samaistumaan. Itse kokenut ihan vastaavaa...juuri samassa tilanteessa ja koen juuri samoin sosiaaliset kanssa käymiset kuormittaa paljon. Poikani sai diagnoosin jo muutama vuosi sitten, mut tunnistan piirteitä myös itsestäni vaikka en tiiä riittääkö diagnoosiin. Ihana kun jaat näitä kokemuksia ja nämä videot on niin tärkeitä . Ja sä oot hyvä tyyppi!🤗 Ymmärrän toki mitä asialla tarkoitit kun monesti kokenut samoin ♥️
Kiitos kommentista! ❤️ Miekin ajattelin, ettei mun piirteet riitä diagnoosiin, mut mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä enemmän löysin itseäni 😊 / Anne
Oon myös epäileväinen sitä kohtaan, että joskus jaksaisin tehdä työtä ns. normien mukaan. Silloin kun lapsi oli pieni, niin jotenkin väsyi vielä helpommin, vaikka väsyn vieläkin helposti, vaikka lapsi on jo asunut hyvän aikaa omillaan. Mun lapsi oli tosi puhelias, ja sanoitti koko ajan leikkejään, niin ei saanut niitä hiljaisia hetkiä. Ruotsissahan (kuulemma, en itse oo tähän niin perehtynyt) saa eläkepaperit autismikirjon diagnoosin myötä, ja on jonkinlaisia tukitoimia. Täälä olisi hyvä jos menisi samaan suuntaan, tai että eläke olisi vaihtoehto niille autistisille, jotka ei työelämässä jaksa. En ymmärrä mistä tässä yhtäkkiä alkaisi saamaan niin paljon voimavaroja (44 vuotiaana), että työssä jaksaisi, kun sitä jaksamista ei ole ollut aikaisemminkaan. Ja haluja kyllä olisi jaksaa työelämässä, eli ei ole mikään asenneongelma.
Hyvin samankaltainen kokemus itsellänikin. Ja siksi toivoisin, että työelämässä olisi lisää joustoa ja esim. autismikirjon diagnoosilla pääsisi helpommin vaikkapa osa-aikaeläkkeelle tai eläkkeelle, jos henkilö itse niin haluaa. Kaikki eivät toki halua ja heille olisi hyvä olla niin paljon joustoa tarjolla työelämässä, että pystyisivät töissä käymään. Ja toki työpaikkoja heille, joiden on hankala työllistyä. Olen myös ymmärtänyt, että Ruotsissa ollaan työelämän (ja eläkkeen) suhteen jotenkin autismiystävällisempiä. Suomessa olen joutunut niin paljon selittämään esim. lääkäreille, miten autismi vaikuttaa työkykyyni. Toivottavasti saisimme työelämään tulevaisuudessa paremmin joustoa. / Anne
Tosi silmiä avaava video, samaistuin kaikkeen. Itse vasta olen tajunnut erityisherkkyyteni olevankin autismin kirjoa ja olen jo lähes 50 vee. Töitä olen kokeillut jos jonkinlaisia ja irtisanoutunut ihan lopen uupuneena, miettien mikä ihme on vialla. Miten paljon extraextrasuper efforttia onkaan kulunut sillä tiellä ihan turhaan... kuin peltistä liukumäkeä ylös kontaten täysillä ja valuen aina alas kyynelsilmin... ja taas yhdet "työhousut rikki polvista" niin sanotusti. Tällä hetkellä olen osapäiväisenä henkilökohtaisena avustajana. Ja ihan nauratti kun tajusin nyt miksi niin hyvin viihdyn siellä: avustettava nukkuu kaiket työvuoroni, eli 4 tunnin iltamyöhät vietän lukien kirjoja tai muita mukavia omia juttuja näpertäen hiljaisessa asunnossa jossa kaikuu vain vieno kuorsaus. Kotonakin olen karsinut ihan kaiken ylimääräisen touhuamisen pois, ei harrastuksia, ei meikkaamista, ei enää pitkiä hiuksia kun ei jaksa niitä kuivata suihkun jälkeen... jos on edes jaksanut sinne suihkuun. Ihan outo uupumus kyllä tämä :( Mutta ihan sulan kuitenkin onnesta kun saan olla kotona... hiljaisuudessa, eli en ole onneton tai masentunut. Tuo "taikasauva" sai myös ihan kirjaimellisesti suun auki ihastuksesta, "olisitpa nähnyt ilmeeni"! Äitini antoi mulle lahjaksi patteritoimisen lumihile-kimalle vesipullon jossa led-valo...ihailee sitä itsekin aina. Ei ole vaikea arvata kuka on myös niin selkeä autisti tietämättään :) Täytyy ehkä kokeilla saisinko virallisen diagnoosin vielä tässä iässä. Huokaus... kaikille vain jaksamista!
Kiitos kommentista! Kuulostaa niin niin tutulta kyllä. Sain ystävältä joululahjaksi patteritoimisen lumisadepallon, jonka valo vaihtaa väriä! Miten ihana sitä onkaan katsella 😍 Tsemppiä tutkimuksiin, jos päätät niihin hakeutua 😊 / Anne
![Noob To Max With DRAGON REWORK In Blox Fruits [FULL MOVIE]](http://i.ytimg.com/vi/LnBMOinoOvA/mqdefault.jpg)
Kiitos, summasit mun mielestä hienosti näitä juttuja! Työelämän normatiivisuus ja jäykkyys pelottaa ihan kamalasti ja mietin itsekin mihin voin ja haluan työllistyä. Tuntuu välillä ihan kamalalta miten paljon autistiset ihmiset joutuvat myötäilemään systeemiä, joka lopulta vie voimat kaikesta yrittämisestä huolimatta. Pähkinä sanoi myös videollaan, että helpompi on tehdä töitä putkeen ja sitten pitää vapaata. Olin oman alani harjoittelussa viime syksynä ja huomasin aika pian etten pysty samaan työtahtiin kuin kollegat. Tein oikeasti niin, että saatoin prosessoida alitajuisesti jotain kokonaisen päivän saamatta aikaiseksi mitään ja sitten levättyäni tein kolmen päivän työt yhden päivän aikana. Tämä tahti sopi mulle paremmin, mutta yhteiskunnan on vaikea ymmärtää miksei pysty tasaiseen suoritukseen ja podin paljon omantunnon tuskia uudessa työssä kun en sitten ollut kuin muut ja tehnyt 7,5 tuntia päivässä. Toisaalta laadin, analysoin ja raportoin tutkimuksen kolmessa kuukaudessa et aika badass!
Kiitos kommentista! Just näin ajattelen itsekin. Olisi niin tärkeää, että myös erilainen tahti ja tapa tehdä työtä olisi yleisesti hyväksytty. Joillakin videoilla onkin puhuttu jo esim. autistien epätasaisesta kykyprofiilista, joka juuri aiheuttaa pulmia toisessa työssä, ja toisessa taas voi sen takia olla aivan loistava! Kunpa erilaiset ominaisuudet otettaisiin paremmin huomioon ja saisimme kaikki loistaa :) / Anne
Tärkeitä asioita, kiitos!
Kiitos ihanasta videosta! ❤Pystyn hyvin samaistumaan. Itse kokenut ihan vastaavaa...juuri samassa tilanteessa ja koen juuri samoin sosiaaliset kanssa käymiset kuormittaa paljon. Poikani sai diagnoosin jo muutama vuosi sitten, mut tunnistan piirteitä myös itsestäni vaikka en tiiä riittääkö diagnoosiin. Ihana kun jaat näitä kokemuksia ja nämä videot on niin tärkeitä . Ja sä oot hyvä tyyppi!🤗 Ymmärrän toki mitä asialla tarkoitit kun monesti kokenut samoin ♥️
Kiitos kommentista! ❤️ Miekin ajattelin, ettei mun piirteet riitä diagnoosiin, mut mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä enemmän löysin itseäni 😊 / Anne
Oon myös epäileväinen sitä kohtaan, että joskus jaksaisin tehdä työtä ns. normien mukaan. Silloin kun lapsi oli pieni, niin jotenkin väsyi vielä helpommin, vaikka väsyn vieläkin helposti, vaikka lapsi on jo asunut hyvän aikaa omillaan. Mun lapsi oli tosi puhelias, ja sanoitti koko ajan leikkejään, niin ei saanut niitä hiljaisia hetkiä. Ruotsissahan (kuulemma, en itse oo tähän niin perehtynyt) saa eläkepaperit autismikirjon diagnoosin myötä, ja on jonkinlaisia tukitoimia. Täälä olisi hyvä jos menisi samaan suuntaan, tai että eläke olisi vaihtoehto niille autistisille, jotka ei työelämässä jaksa. En ymmärrä mistä tässä yhtäkkiä alkaisi saamaan niin paljon voimavaroja (44 vuotiaana), että työssä jaksaisi, kun sitä jaksamista ei ole ollut aikaisemminkaan. Ja haluja kyllä olisi jaksaa työelämässä, eli ei ole mikään asenneongelma.
Hyvin samankaltainen kokemus itsellänikin. Ja siksi toivoisin, että työelämässä olisi lisää joustoa ja esim. autismikirjon diagnoosilla pääsisi helpommin vaikkapa osa-aikaeläkkeelle tai eläkkeelle, jos henkilö itse niin haluaa. Kaikki eivät toki halua ja heille olisi hyvä olla niin paljon joustoa tarjolla työelämässä, että pystyisivät töissä käymään. Ja toki työpaikkoja heille, joiden on hankala työllistyä. Olen myös ymmärtänyt, että Ruotsissa ollaan työelämän (ja eläkkeen) suhteen jotenkin autismiystävällisempiä. Suomessa olen joutunut niin paljon selittämään esim. lääkäreille, miten autismi vaikuttaa työkykyyni. Toivottavasti saisimme työelämään tulevaisuudessa paremmin joustoa. / Anne
Kiitos! 💚
Ole hyvä 😊 (Vaikka en tiedäkään mistä kiität 😄) / Anne
Napsuttelu haittas mun keskittymistä kuuntelemaan sinua 😂 elikkäs noin se menee!
Tosi silmiä avaava video, samaistuin kaikkeen. Itse vasta olen tajunnut erityisherkkyyteni olevankin autismin kirjoa ja olen jo lähes 50 vee. Töitä olen kokeillut jos jonkinlaisia ja irtisanoutunut ihan lopen uupuneena, miettien mikä ihme on vialla. Miten paljon extraextrasuper efforttia onkaan kulunut sillä tiellä ihan turhaan... kuin peltistä liukumäkeä ylös kontaten täysillä ja valuen aina alas kyynelsilmin... ja taas yhdet "työhousut rikki polvista" niin sanotusti. Tällä hetkellä olen osapäiväisenä henkilökohtaisena avustajana. Ja ihan nauratti kun tajusin nyt miksi niin hyvin viihdyn siellä: avustettava nukkuu kaiket työvuoroni, eli 4 tunnin iltamyöhät vietän lukien kirjoja tai muita mukavia omia juttuja näpertäen hiljaisessa asunnossa jossa kaikuu vain vieno kuorsaus. Kotonakin olen karsinut ihan kaiken ylimääräisen touhuamisen pois, ei harrastuksia, ei meikkaamista, ei enää pitkiä hiuksia kun ei jaksa niitä kuivata suihkun jälkeen... jos on edes jaksanut sinne suihkuun. Ihan outo uupumus kyllä tämä :( Mutta ihan sulan kuitenkin onnesta kun saan olla kotona... hiljaisuudessa, eli en ole onneton tai masentunut. Tuo "taikasauva" sai myös ihan kirjaimellisesti suun auki ihastuksesta, "olisitpa nähnyt ilmeeni"! Äitini antoi mulle lahjaksi patteritoimisen lumihile-kimalle vesipullon jossa led-valo...ihailee sitä itsekin aina. Ei ole vaikea arvata kuka on myös niin selkeä autisti tietämättään :) Täytyy ehkä kokeilla saisinko virallisen diagnoosin vielä tässä iässä. Huokaus... kaikille vain jaksamista!
Kiitos kommentista! Kuulostaa niin niin tutulta kyllä. Sain ystävältä joululahjaksi patteritoimisen lumisadepallon, jonka valo vaihtaa väriä! Miten ihana sitä onkaan katsella 😍 Tsemppiä tutkimuksiin, jos päätät niihin hakeutua 😊 / Anne