Kiitos tavastasi kertoa aiheesta ymmärrettävästi!❤ Oma liekkimatkani alkoi 10 vuotta sitten, mutta ymmärsin sen vasta vuosi sitten, kun liekki palasi elämääni 4 vuoden totaalisen hiljaisuuden jälkeen. 5 vuotta ensin vuoristorataa ja kirjaimellisesti luulin sekoavani sen päätyttyä. Sielun musta yö tuntui jatkuvan loputtoman kauan. Lopulta päätin, että en enää edes yritä aloittaa suhdetta muiden kanssa, koska kukaan ei ollut hän. Rakensin elämäni uudelleen. Siivosin elämäni ihmissuhteista, jotka vain kuormittivat, sain työn, jota rakastan. Jopa asunnon tyhjensin kaatopaikalle ja rakensin uuden kodin tavara tavaralta. Ja kuinkas ollakkaan, kun kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin, palasi liekki elämääni törmätessämme kauppareissulla. Samantien oli vuodet pyyhkäisty välistämme ja vaikka kuinka yritin järkeillä hänet pois mielestäni, tajusin nopeasti, että minun olisi riskeerattava taas sydämeni ja katsottava, miten meille kävisi.Hän oli juuri päättänyt karmisen suhteen ja palasi todella rikki ja auki elämääni. Tämä tapahtui vuosi sitten. Syksy meni "likapyykkiä" pestessä, mutta se kannatti! Nyt olemme päässeet tilanteeseen, jossa molemmat haluaa olla paras versio itsestään ja yhdessä oloa sävyttää molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus. Toki välillä humpsahdetaan vanhoihin kaavoihin hetkittäin, mutta nykyään korjausliike tapahtuu nopeasti, koska molemmat haluaa säilyttää levollisuuden tunteen, joka suhdettamme nykyään sävyttää.❤ Tsemppiä kaikille liekkimatkalaisille! Rankin, mutta antoisin kokemus, mitä reilun 50 vuoden aikana olen elämässäni kokenut!😊❤
@@jenniturku Kiitos❤️ En tosiaan aiemmin tiennyt olevani liekkimatkalla, mutta samoihin aikoihin kun liekki palaili elämääni, tunnuin törmäävän jatkuvasti kaksoisliekkiasiaan ja lopulta totesin, että minun on aivan pakko perehtyä siihen, mistä siinä on kysymys. Ja yhtäkkiä palat loksahtivat paikoilleen ja kaikki koettu, se järkyttävä ikävä ja tuskakin sai aivan uuden merkityksen!❤️
kiitos. Itse oon juurikin sen ison kysymyksen edessä siitä, että kumpaa tämä on. Hänet tavattuani n. 1 v sitten aloin kehittyä nopeasti henkisesti maskuliinisempaan suuntaan. Olen alkanut välittää enemmän itsestäni ja oppinut vetämään rajoja. Se ei ole vielä onnistunut hänen kanssaan, kun annan aina vaan kaiken heti anteeksi. Aina, kun nään hänet kaikki alkaa ns. alusta. aina hylkäämisen jälkeen voin niin pahoin, että ajattelen ettei ikinä enää, kun kuluu hieman aikaa on taas kauhea ikävä häntä. Odotan hänen paluutaan ja yritän sitten soveltaa oppimaani. Vaikeeta tämä on ja välillä todella saa pidellä hatusta.
En usko, että kaksoisliekki on narsistinen koskaan. Jos sielunkehitys on vielä sellaisessa vaiheessa niin ei kaksoisliekki suhdetta tule sellaiseen elämään. Hyviä videoita sulla❤ Edit. Enkä usko, että kaksoisliekki suhde tulee vastaan ennen kuin se on mahdollista onnistua ja uskon, että se kuuluu olla todellakin se elämäsi rakkaus ja lopullinen yhteenpaluu mistä ei todellakaan kumpikaan halua pois. Kaikki nämä tällaiset " kaksoisliekki" suhteet mitä ei vain kestänyt on trauma / karma suhteita. Kaksoisliekissä on aina se rakkaus ja ymmärrys mukana minkä avulla selvitään vaikeista kohdista❤
Nuorena oli toksisia suhteita, kun olin vielä sinisilmäinen ja kasvanut hyvin riitaisassa perheessä. Ex-kihlatun kanssa oli väkivallan uhkaa ja sen jälkeen muutama suhde hyvin itsetuntoa repivää ja tunnekylmää. Sitten olin 14 vuotta sielunkumppanin kanssa, yhä ollaan ystäviä. Koen kaksoisliekkini olevan eräs johon rakastuin jo nuorena aikuisena, aina oltu vain kavereita. Nyt en ole liekin kanssa taaskaan tekemisissä ja päässyt yli kaikesta kivusta häneen.. mutta unissani hän pysyy, koska on myös se sisäinen maskuliinini, kuten intuitioni mulle selitti. Nykyään vasta hyväksyn tämän sisäisen maskuliinin uniini kun kipua ei enää ole ja ymmärrän, että se on osa minua. Manifestoin elämääni sielunkimppania. Tiedän sellaisen oikein sopivan olevan olemassa mutta kuten videoissasi sanot, en vaan kylene häntä vielä näkemään todellisuudessani. 💜💗💙
Kiitos❤❤❤onko teillä iso ikäero meillä on melkeen 30vuotta eroa kaksoiliekin kanssa ei olla parisuhteessa mutta minulla on sielunkumppani kumppanina ja ollaan oltu edellisessä elämässäkin aviopari❤❤ennen tätä aviomiestäni minulla oli narsistinen suhde 10vuotta..
Kiitos tästä avaavasta videosta!🙏Kohdattiin 6v sitten pidemmän fb yhteyden jälkeen. Tapaaminen oli maagista, kuin olisi vihdoinkin tullut kotiin! Minulla kuitenkin tunne että on liian hyvää ollakseen totta ja vähän jonkinlainen varoitus vatsassa. Meillä oli välimatkaa ja olimme vuoroin toistemme luona. Pian alkoi tapahtua outoja asioita(toisia tapaamisia yms)ajattelin että sitä se varoitus nyt oli. Hän houkutteli minut 3 kertaa takaisin ja vika oli aina toisten eikä hänen. Viimeisen kerran kun tavattiin päätin että nyt se saa loppua, eikä me ole tavattu 3-4 vuoteen. Elin kuin zombi nämä vuodet ja kaipasin häntä aivan valtavasti koin nk.sielun mustan yön joka kesti vuosia ja paransin omia haavojani erikoisesti lapsuuden tarmaa. Hän otti yhteyttä aina vähän välein, mutta en suostunut tapaamaan. Hän muutti lähemmäksi jotain "naisystävää", mutta selitti ettei muualta saanut sopivaa asuntoa. Noin puoli vuotta sitten hän kirjoitti että sairastaa syöpää ja haluaa että lähden hänen luo, lääkitys oli kuitenkin parantanut syövän. Viimeinen pyyntö tuli noin 10 pv sitten, se tuntui että hänellä on nyt kova hätä, mutta halusin että hän soittaa. Soittoa ei tullut, jonkun päivän päästä hän kirjoitti että olen velkaa henkilölle määrätyn summan työstään jonka teki minulle 6v sitten, vaikka ei silloin halunnut mitään korvausta "koska me seurusteltiin"?? Nyt minulla on huono omtunto enkä tiedä mitä tehdä? Kaipaan häntä kaikesta huolimatta ja haluaisin myös tavata häntä. Onko tämä vain narsestinen henkilö joka leikkii useamman tunteilla ja saa siitä boostauksen?? Kiitos Jenni jos voit auttaa tässä! ❣️
Kiitos vastauksesta. Olet ihan oikeassa kaikessa mitä kirjoitit. Minulla, ja myös tällä henkilöllä on paljon lapsuudesta periytyviä taraumoja ja moliemmista meistä on tullut nk työnarkomaani aikuisena. Ymmärrän että se on ollut pakoa siitä pahasta, ettei tarvitse tuntea. Luin sinun kotisivun, tämä "läheis riipuvuus" olis kyllä paikallaan, ainakin minulle. Olis mielenkiintoista kuulla sinun mielipide ym. En asu Suomessa, onko sillä jotain merkitystä?
Mulla oli suhde, jonka myöhemmin käsitin kaksoisliekiksi, mutta myös usein mietin, onko kyse narsistista, kun ei välittänyt tunteistani, mutta toisaalta ei koskaan lyhyen suhteen jälkeen enää tuntunut tahtovat minusta mitään… En tänä päivänäkään tiedä, mikä suhde oli 🤭 Ei olla tekemisissä.
@@jenniturku Oli pitkään kaipuu, en tahtonut millään päästä siitä irti… Olin siinä pimeä yön vaiheessa pitkään. Viime kesänä nähtiin taas, kertoi rakastavansa, mutta häipyi taas. Nyt vilaukselta nähtiin viime viikolla, tervehdittiin vain kaukaa kädenheilautuksilla. Olen päättänyt, etten itse enää lähesty häntä, kuten tein pitkään. No, enää en tosiaan kaipaa, mutta en ihan neutraalikaan pysty olemaan, kun on lähellä.
Itse mietin, et onko mun ex sielunkumppani vai ei. Hän vaan jätti mut ihan yhtäkkiä 15v suhteen jälkeen. Ei halua puhua mistään ja väittää, ettei ole tunteita. Haluaa olla vaan ystävä. Itse en pysty siihen. Tunnnen sen et hän valehtelee. Itse olen ihan sekasin tästä tilanteesta kun kaikki tuntu olevan hyvin.
Oma psyyke ei moista kestä... tässä iässä haluan jo suurin piirtein selvät sävelet, en liikaa epävarmuutta. Voi olla, että eräs vuoden takainen tuttavuus olisi kaksoisliekkini. En vieläkään päässyt henkisesti hänestä eroon ja jos vrt muihin, on tämä tunne aivan erilainen. Mutta, hänen käytös ei vastannut sanoja ja koin olevani liian analyyttinen ja rupesin pähkäilemään - juurikin sen takia, etten tiennyt vedättääkö vain/ pelaa/ ei ole valmis tms. Sen tiedän, ettei ole mitään kiinnostusta kehenkään uutenkaan tutustua. Tämä tuttavuus vain lujitti käsitystä, ettei ihnisiin ole luottaminen, mikä varsin surullista. Eli ei ainakaan parantanut kokeamiani traumoja, päinvastoin.
Sama tapahtunut kaksoisliekin jälkeen, että tuli suhde, jossa vielä vahvempi, syvempi yhteys. Kummassakin suhteessa käydään tätä samaa polkua läpi; poltetaan pois kaikki, mikä ei ole rakkautta. Ja onhan se kivuliasta. Saa peilata jatkuvasti. Mitä en hyväksy, mitä vielä tuomitsen, mikä estää rakkautta minussa virtaamasta. Aina kun valitsen rakkauden, saan sitä. Kun astun pelkoon, saan sitä eli triggeröitymistä, ahdistusta, egon kamppailua. Kummassakin suhteessa on pitänyt miettiä narsismia. Mutta lopulta tajusi, että samalla tavalla se on itsessä. Eli egon peli on kyllä ovela. Myös on oppinut näiden suhteiden aikana asettamaan rajoja, nousemaan enemmän omaksi aidoksi itsekseen, ja arvostamaan, kunnioittamaan itseään. Kyllä on ollut mielenkiintoinen matka. Samalla hurjan vaativa ja pelottava. Mutta lopulta kaikki nämä vaiheet ja viimeiset 3 vuotta ovat opettaneet itsestäni eniten elämässäni.
Kiitos tavastasi kertoa aiheesta ymmärrettävästi!❤ Oma liekkimatkani alkoi 10 vuotta sitten, mutta ymmärsin sen vasta vuosi sitten, kun liekki palasi elämääni 4 vuoden totaalisen hiljaisuuden jälkeen. 5 vuotta ensin vuoristorataa ja kirjaimellisesti luulin sekoavani sen päätyttyä. Sielun musta yö tuntui jatkuvan loputtoman kauan. Lopulta päätin, että en enää edes yritä aloittaa suhdetta muiden kanssa, koska kukaan ei ollut hän. Rakensin elämäni uudelleen. Siivosin elämäni ihmissuhteista, jotka vain kuormittivat, sain työn, jota rakastan. Jopa asunnon tyhjensin kaatopaikalle ja rakensin uuden kodin tavara tavaralta. Ja kuinkas ollakkaan, kun kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin, palasi liekki elämääni törmätessämme kauppareissulla. Samantien oli vuodet pyyhkäisty välistämme ja vaikka kuinka yritin järkeillä hänet pois mielestäni, tajusin nopeasti, että minun olisi riskeerattava taas sydämeni ja katsottava, miten meille kävisi.Hän oli juuri päättänyt karmisen suhteen ja palasi todella rikki ja auki elämääni. Tämä tapahtui vuosi sitten. Syksy meni "likapyykkiä" pestessä, mutta se kannatti! Nyt olemme päässeet tilanteeseen, jossa molemmat haluaa olla paras versio itsestään ja yhdessä oloa sävyttää molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus. Toki välillä humpsahdetaan vanhoihin kaavoihin hetkittäin, mutta nykyään korjausliike tapahtuu nopeasti, koska molemmat haluaa säilyttää levollisuuden tunteen, joka suhdettamme nykyään sävyttää.❤
Tsemppiä kaikille liekkimatkalaisille! Rankin, mutta antoisin kokemus, mitä reilun 50 vuoden aikana olen elämässäni kokenut!😊❤
Ihana kuulla, kiitos kommentistasi!
@@jenniturku Kiitos❤️
En tosiaan aiemmin tiennyt olevani liekkimatkalla, mutta samoihin aikoihin kun liekki palaili elämääni, tunnuin törmäävän jatkuvasti kaksoisliekkiasiaan ja lopulta totesin, että minun on aivan pakko perehtyä siihen, mistä siinä on kysymys. Ja yhtäkkiä palat loksahtivat paikoilleen ja kaikki koettu, se järkyttävä ikävä ja tuskakin sai aivan uuden merkityksen!❤️
kiitos. Itse oon juurikin sen ison kysymyksen edessä siitä, että kumpaa tämä on. Hänet tavattuani n. 1 v sitten aloin kehittyä nopeasti henkisesti maskuliinisempaan suuntaan. Olen alkanut välittää enemmän itsestäni ja oppinut vetämään rajoja. Se ei ole vielä onnistunut hänen kanssaan, kun annan aina vaan kaiken heti anteeksi. Aina, kun nään hänet kaikki alkaa ns. alusta. aina hylkäämisen jälkeen voin niin pahoin, että ajattelen ettei ikinä enää, kun kuluu hieman aikaa on taas kauhea ikävä häntä. Odotan hänen paluutaan ja yritän sitten soveltaa oppimaani. Vaikeeta tämä on ja välillä todella saa pidellä hatusta.
Voi vitsi, paljon voimia
En usko, että kaksoisliekki on narsistinen koskaan. Jos sielunkehitys on vielä sellaisessa vaiheessa niin ei kaksoisliekki suhdetta tule sellaiseen elämään. Hyviä videoita sulla❤ Edit. Enkä usko, että kaksoisliekki suhde tulee vastaan ennen kuin se on mahdollista onnistua ja uskon, että se kuuluu olla todellakin se elämäsi rakkaus ja lopullinen yhteenpaluu mistä ei todellakaan kumpikaan halua pois. Kaikki nämä tällaiset " kaksoisliekki" suhteet mitä ei vain kestänyt on trauma / karma suhteita. Kaksoisliekissä on aina se rakkaus ja ymmärrys mukana minkä avulla selvitään vaikeista kohdista❤
Kiitos kommentistasi
Kiitos 💝
Kiitos kommentistasi
Kiitos Jenni! ❤
Kiitos!! :)
Kiitos 🥰🙏
Kiitos!
Nuorena oli toksisia suhteita, kun olin vielä sinisilmäinen ja kasvanut hyvin riitaisassa perheessä. Ex-kihlatun kanssa oli väkivallan uhkaa ja sen jälkeen muutama suhde hyvin itsetuntoa repivää ja tunnekylmää. Sitten olin 14 vuotta sielunkumppanin kanssa, yhä ollaan ystäviä. Koen kaksoisliekkini olevan eräs johon rakastuin jo nuorena aikuisena, aina oltu vain kavereita. Nyt en ole liekin kanssa taaskaan tekemisissä ja päässyt yli kaikesta kivusta häneen.. mutta unissani hän pysyy, koska on myös se sisäinen maskuliinini, kuten intuitioni mulle selitti.
Nykyään vasta hyväksyn tämän sisäisen maskuliinin uniini kun kipua ei enää ole ja ymmärrän, että se on osa minua.
Manifestoin elämääni sielunkimppania. Tiedän sellaisen oikein sopivan olevan olemassa mutta kuten videoissasi sanot, en vaan kylene häntä vielä näkemään todellisuudessani. 💜💗💙
Kiitos kommentistasi. Toivon, että sielunkumppani manifestoituu fyysiselle tasollekin mahdollisimman pian ja juuri oikeaan aikaan :)
Kiitos❤❤❤onko teillä iso ikäero meillä on melkeen 30vuotta eroa kaksoiliekin kanssa ei olla parisuhteessa mutta minulla on sielunkumppani kumppanina ja ollaan oltu edellisessä elämässäkin aviopari❤❤ennen tätä aviomiestäni minulla oli narsistinen suhde 10vuotta..
Kiitos kommentistasi. Ihana kuulla, että olet löytänyt sielunkumppanin rinnallesi :)
Kiitos tästä avaavasta videosta!🙏Kohdattiin 6v sitten pidemmän fb yhteyden jälkeen. Tapaaminen oli maagista, kuin olisi vihdoinkin tullut kotiin! Minulla kuitenkin tunne että on liian hyvää ollakseen totta ja vähän jonkinlainen varoitus vatsassa. Meillä oli välimatkaa ja olimme vuoroin toistemme luona. Pian alkoi tapahtua outoja asioita(toisia tapaamisia yms)ajattelin että sitä se varoitus nyt oli. Hän houkutteli minut 3 kertaa takaisin ja vika oli aina toisten eikä hänen. Viimeisen kerran kun tavattiin päätin että nyt se saa loppua, eikä me ole tavattu 3-4 vuoteen. Elin kuin zombi nämä vuodet ja kaipasin häntä aivan valtavasti koin nk.sielun mustan yön joka kesti vuosia ja paransin omia haavojani erikoisesti lapsuuden tarmaa. Hän otti yhteyttä aina vähän välein, mutta en suostunut tapaamaan. Hän muutti lähemmäksi jotain "naisystävää", mutta selitti ettei muualta saanut sopivaa asuntoa. Noin puoli vuotta sitten hän kirjoitti että sairastaa syöpää ja haluaa että lähden hänen luo, lääkitys oli kuitenkin parantanut syövän. Viimeinen pyyntö tuli noin 10 pv sitten, se tuntui että hänellä on nyt kova hätä, mutta halusin että hän soittaa. Soittoa ei tullut, jonkun päivän päästä hän kirjoitti että olen velkaa henkilölle määrätyn summan työstään jonka teki minulle 6v sitten, vaikka ei silloin halunnut mitään korvausta "koska me seurusteltiin"?? Nyt minulla on huono omtunto enkä tiedä mitä tehdä? Kaipaan häntä kaikesta huolimatta ja haluaisin myös tavata häntä. Onko tämä vain narsestinen henkilö joka leikkii useamman tunteilla ja saa siitä boostauksen??
Kiitos Jenni jos voit auttaa tässä! ❣️
Kiitos kommentistasi
Kiitos vastauksesta.
Olet ihan oikeassa kaikessa mitä kirjoitit. Minulla, ja myös tällä henkilöllä on paljon lapsuudesta periytyviä taraumoja ja moliemmista meistä on tullut nk työnarkomaani aikuisena. Ymmärrän että se on ollut pakoa siitä pahasta, ettei tarvitse tuntea. Luin sinun kotisivun, tämä "läheis riipuvuus" olis kyllä paikallaan, ainakin minulle. Olis mielenkiintoista kuulla sinun mielipide ym. En asu Suomessa, onko sillä jotain merkitystä?
Mietin edelleenkin oliko suhteeni narsistin en vai kaksoisliekki. Rankkaa ja repivää, nyt just ollaan tauolla, koska en vaan jaksanut enää.
Kiitos kommentistasi
Mulla oli suhde, jonka myöhemmin käsitin kaksoisliekiksi, mutta myös usein mietin, onko kyse narsistista, kun ei välittänyt tunteistani, mutta toisaalta ei koskaan lyhyen suhteen jälkeen enää tuntunut tahtovat minusta mitään… En tänä päivänäkään tiedä, mikä suhde oli 🤭 Ei olla tekemisissä.
Onpas hämmentävää. Onko sulla vielä yhteys ja/tai kaipuu hänen suuntaan, vaikka ette olekaan tekemisissä?
@@jenniturku Oli pitkään kaipuu, en tahtonut millään päästä siitä irti… Olin siinä pimeä yön vaiheessa pitkään. Viime kesänä nähtiin taas, kertoi rakastavansa, mutta häipyi taas. Nyt vilaukselta nähtiin viime viikolla, tervehdittiin vain kaukaa kädenheilautuksilla. Olen päättänyt, etten itse enää lähesty häntä, kuten tein pitkään. No, enää en tosiaan kaipaa, mutta en ihan neutraalikaan pysty olemaan, kun on lähellä.
Itse mietin, et onko mun ex sielunkumppani vai ei. Hän vaan jätti mut ihan yhtäkkiä 15v suhteen jälkeen. Ei halua puhua mistään ja väittää, ettei ole tunteita. Haluaa olla vaan ystävä. Itse en pysty siihen. Tunnnen sen et hän valehtelee. Itse olen ihan sekasin tästä tilanteesta kun kaikki tuntu olevan hyvin.
Onpa inhottava tilanne :(
@@jenniturku Tästä erosta on 6kk aikaa. Pitää odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Kiitos vastauksesta. 🙏❤️
Oma psyyke ei moista kestä... tässä iässä haluan jo suurin piirtein selvät sävelet, en liikaa epävarmuutta. Voi olla, että eräs vuoden takainen tuttavuus olisi kaksoisliekkini. En vieläkään päässyt henkisesti hänestä eroon ja jos vrt muihin, on tämä tunne aivan erilainen. Mutta, hänen käytös ei vastannut sanoja ja koin olevani liian analyyttinen ja rupesin pähkäilemään - juurikin sen takia, etten tiennyt vedättääkö vain/ pelaa/ ei ole valmis tms. Sen tiedän, ettei ole mitään kiinnostusta kehenkään uutenkaan tutustua. Tämä tuttavuus vain lujitti käsitystä, ettei ihnisiin ole luottaminen, mikä varsin surullista. Eli ei ainakaan parantanut kokeamiani traumoja, päinvastoin.
Onpa ikävää, että kävi noin :( Voimia
Sama tapahtunut kaksoisliekin jälkeen, että tuli suhde, jossa vielä vahvempi, syvempi yhteys.
Kummassakin suhteessa käydään tätä samaa polkua läpi; poltetaan pois kaikki, mikä ei ole rakkautta. Ja onhan se kivuliasta. Saa peilata jatkuvasti. Mitä en hyväksy, mitä vielä tuomitsen, mikä estää rakkautta minussa virtaamasta. Aina kun valitsen rakkauden, saan sitä. Kun astun pelkoon, saan sitä eli triggeröitymistä, ahdistusta, egon kamppailua.
Kummassakin suhteessa on pitänyt miettiä narsismia. Mutta lopulta tajusi, että samalla tavalla se on itsessä. Eli egon peli on kyllä ovela. Myös on oppinut näiden suhteiden aikana asettamaan rajoja, nousemaan enemmän omaksi aidoksi itsekseen, ja arvostamaan, kunnioittamaan itseään.
Kyllä on ollut mielenkiintoinen matka. Samalla hurjan vaativa ja pelottava. Mutta lopulta kaikki nämä vaiheet ja viimeiset 3 vuotta ovat opettaneet itsestäni eniten elämässäni.
Kiitos kommentistasi
Oon ollut suhteessa ja parhaillaankin vielä. On tosi vaikea a. En tiedä kumpaa tämä on Narsisti vai kaksoisliekki, mutta TOSI vaikea on ollut
Kiitos kommentistasi ja isosti voimia
En ole varma keinoista oon kuin labyrintissä etten oikein löydä mihin menisin
Kyllä on ollut ja ei oo ollut helppoa
Kiitos kommentistasi, ja kaikki myötätuntoni sulle. Ei se helppoa kyllä ole
Sairasta kytätä jotain numeroita kenen kanssa nyt voisi seurustella,ihan sekasin jotkut ihmiset nykyään
En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat numeroiden kyttäämisellä, mutta kiitos kun jaoit näkemyksesi :)