Kiitos videosta. Oli mukava katsoa. Yllätyin kuinka rohkeasti lähdit juoksemaan 100 mailista. Itse olen tässä nyt 4 vuotta treenaillut ja koko ajan nostanut juoksutapahtumien kilometrejä. Tänä vuonna KK83 ja nyt heinäkuussa Ylläs-pallas 100km. Ensi vuonna ajatuksena sitten kokeilla sitä 100 mailista jos paikat kestää.
Kiitos kommentista Matti. Joo, olihan se määrällinen nosto yli kaksinkertainen noihin edellisiin matkoihin, eli Nuuksio 70km seuraavaks sinne 166km. Koko harjoitusohjelman läpi oli kuitenkin sellainen ajatus että menen tätä niin pitkälle kuin paikat kestää ja sitten ne vaan kesti. Samaten kisassa ajatuksella juoksen niin kauan kuin tarvitsee tai jaksaa ja toivon että eka toteutuu, ja näin kävi. Rohkeasti ja rauhassa vaan liikkeelle ja määrää lisäten. Nyt kun enemmän jo harjoitellut pitkiä matkoja tuosta niin lisäisin vielä että salilla voimatreeniä jalkoihin ja esim pohje/akilles-osastolle kuormitusta rauhassa ja nousujohteisesti. Sillä pitää huolen että treenikauden loppupuolellakin homma vielä etenee. Harjoitusohjelma tuonne satamailiselle oli muuten tämä, jota nytkin Ylläs166km kisaan juuri toteutan. Iso suositus: www.trailrunnermag.com/training/trail-tips-training/you-can-run-100-miles/
Olipa koukuttava elokuva, kiitos! Kramppikohta on ehdoton kliimaksi, ja ymmärrän tuon emotionaalisfyysisen purkautumisen hyvin, koska valmistautuminen on ollut melkoinen emotionaalisfyysinen sitoutuminen.
Kyllä. Muistelen että itkut tuli pitkälti siitä että sai asian pakettiin ja sen sisäisti vasta tossa yksin majapaikan sohvalla ollessa. Krampit ei niinkään kivusta itkettäneet. Eli happytears, vaikkei ehkä siltä näytä.
Kiitos videosta. Oli mukava katsoa. Yllätyin kuinka rohkeasti lähdit juoksemaan 100 mailista. Itse olen tässä nyt 4 vuotta treenaillut ja koko ajan nostanut juoksutapahtumien kilometrejä. Tänä vuonna KK83 ja nyt heinäkuussa Ylläs-pallas 100km. Ensi vuonna ajatuksena sitten kokeilla sitä 100 mailista jos paikat kestää.
Kiitos kommentista Matti. Joo, olihan se määrällinen nosto yli kaksinkertainen noihin edellisiin matkoihin, eli Nuuksio 70km seuraavaks sinne 166km. Koko harjoitusohjelman läpi oli kuitenkin sellainen ajatus että menen tätä niin pitkälle kuin paikat kestää ja sitten ne vaan kesti. Samaten kisassa ajatuksella juoksen niin kauan kuin tarvitsee tai jaksaa ja toivon että eka toteutuu, ja näin kävi.
Rohkeasti ja rauhassa vaan liikkeelle ja määrää lisäten. Nyt kun enemmän jo harjoitellut pitkiä matkoja tuosta niin lisäisin vielä että salilla voimatreeniä jalkoihin ja esim pohje/akilles-osastolle kuormitusta rauhassa ja nousujohteisesti. Sillä pitää huolen että treenikauden loppupuolellakin homma vielä etenee.
Harjoitusohjelma tuonne satamailiselle oli muuten tämä, jota nytkin Ylläs166km kisaan juuri toteutan. Iso suositus:
www.trailrunnermag.com/training/trail-tips-training/you-can-run-100-miles/
Olipa koukuttava elokuva, kiitos! Kramppikohta on ehdoton kliimaksi, ja ymmärrän tuon emotionaalisfyysisen purkautumisen hyvin, koska valmistautuminen on ollut melkoinen emotionaalisfyysinen sitoutuminen.
Kyllä. Muistelen että itkut tuli pitkälti siitä että sai asian pakettiin ja sen sisäisti vasta tossa yksin majapaikan sohvalla ollessa. Krampit ei niinkään kivusta itkettäneet. Eli happytears, vaikkei ehkä siltä näytä.