Kiitos tästä. On kyllä hämmentävää psykedeelit ja siitä kokemuksesta seuraavat monenlaiset muuttuvat elämänpolut. On itselle vielä niin vieras teema. Tuli kuitenkin mieleen, että tässä jäätävä pelkokokemus johti teologian opintoihin ja Jumalan syliin, mutta olisiko polku ollut toisenlainen, mikäli pelkokokemusta olisikin lähtenyt käsittelemään vaikkapa psykoterapiassa. Nuoret miehet ja paluu kristinuskon piiriin mahdollisen psykedeelikokemuksen motivoimana on kyllä myös todella hämmentävää, vaikka ihan ymmärrettäviä mahdollisia motivaatiotekijöitä toittekin esille.
Kiitos monipuolisesta keskustelusta kristinuskosta ja psykedeelien mahdollisesta vaikutksesta kokemuksesta uskoontuloon hengelliseen heräämiseen tai vaikutus voi olla joillekin myös päinvastainen, päätyminen tiukkaan ateismiin. Todella mielenkiintoista. Itse en uskaltaisi lähteä mihinkään psykedeelisiin kokeiluihin edes kahden turvallisen ammattilaisen valvonnassa. Paitsi ehkä jos olisin toivottoman masentunut eikä mikään terapiamuoto tai lääkitys auttais millään tavalla ja olisin melkein itsemurhan partaalla. Onko nämä erilaisten ihmisten erilaiset kokemukset tunteet ajatukset uskomukset Jumalan kädessä hoidossa tai onko meillä itsellä vastuu ja vapaus valita psykedeelin käytön tai seurakuntayhteyden tai psykiatrisen avun keskustelun tai lääkkeen ym eri vaihtoehtojen välillä. Ymmärrän hyvin, että Raamatulliseen uskoon vihityn papin on vaikea julkisesti ottaa kantaa näin tiukkoihin kysymyksiin. Olen pohtinut elämässäni paljon näitä kysymyksiä. Olen alta koulu-ikäisestä omasta tahdostani pyytänyt päästä isovanhempieni mukaan Turun Maarian kirkkoon, joka on vanha keskiaikainen harmaakivikirkko. Nykyään kuuntelen sunnuntaiaamuina radiojumalanpalveluksia eri puolilta Suomea. Viimesunnuntain messu oli Levollisuuden messu Munkkiniemen seurakunnan kappelissa ja aivan ihana Thesee-laluineen musiikkineen rukoksineen jne. Jotain niin kaunista rauhoittavaa kohottavaa koskettavaa en ole aikoihin kokenut. Tunsin valtavaa kiitollisuutta. Minäkin tykkään pitkistä vastauksista tiukoistakin kysymyksistä ja pitkistä keskusteluista. Kiitos Viljami ja Matti? hienosta keskustelusta idän uskonnoista luterilaisuudesta kuin myös ortodoksisesta uskonnon harjoittamisesta vähän tai paljon erilaisin käytännön menoin. Tärkeä aihe varsinkin kun koulumaailmasta on kuulunut vähän kummallisia juttuja; joku oppilas on saanut 1500 euron korvauksen kun on joutunut koulussa kuuntelemaan Pekka Simojoen esittämiä hengellisiä lauluja kitarasäestyksellä. Ja toinen koulu peruutti barokkikonsertin johon kuului Hendelin messiasoratorio. Kristinuskon ympärille tai sisään on parintuhannen vuoden aikana kasvanut niin laaja musiikin runouden kuvataiteen arkkitehtuurin kulttuuri sen syvimmän sanoman lisäksi. Huikea kaunis kulttuuri. Mihin vedetään raja mitä saa ja sopii esittää meidän lapsille nuorille kouluissa? Kiitos kiitos kiitos 🙏❤🌟
Anteeksi, tarkistin nimen! Siis kiitos Viljami ja Tommi hienosta monipuolisesta keskustelusta kristinuskon merkityksestä ajassamme. 🙏❤🌟
👍🏼
Kiitos tästä. On kyllä hämmentävää psykedeelit ja siitä kokemuksesta seuraavat monenlaiset muuttuvat elämänpolut. On itselle vielä niin vieras teema. Tuli kuitenkin mieleen, että tässä jäätävä pelkokokemus johti teologian opintoihin ja Jumalan syliin, mutta olisiko polku ollut toisenlainen, mikäli pelkokokemusta olisikin lähtenyt käsittelemään vaikkapa psykoterapiassa. Nuoret miehet ja paluu kristinuskon piiriin mahdollisen psykedeelikokemuksen motivoimana on kyllä myös todella hämmentävää, vaikka ihan ymmärrettäviä mahdollisia motivaatiotekijöitä toittekin esille.
Kiitos monipuolisesta keskustelusta kristinuskosta ja psykedeelien mahdollisesta vaikutksesta kokemuksesta uskoontuloon hengelliseen heräämiseen tai vaikutus voi olla joillekin myös päinvastainen, päätyminen tiukkaan ateismiin.
Todella mielenkiintoista. Itse en uskaltaisi lähteä mihinkään psykedeelisiin kokeiluihin edes kahden turvallisen ammattilaisen valvonnassa. Paitsi ehkä jos olisin toivottoman masentunut eikä mikään terapiamuoto tai lääkitys auttais millään tavalla ja olisin melkein itsemurhan partaalla. Onko nämä erilaisten ihmisten erilaiset kokemukset tunteet ajatukset uskomukset Jumalan kädessä hoidossa tai onko meillä itsellä vastuu ja vapaus valita psykedeelin käytön tai seurakuntayhteyden tai psykiatrisen avun keskustelun tai lääkkeen ym eri vaihtoehtojen välillä. Ymmärrän hyvin, että Raamatulliseen uskoon vihityn papin on vaikea julkisesti ottaa kantaa näin tiukkoihin kysymyksiin.
Olen pohtinut elämässäni paljon näitä kysymyksiä. Olen alta koulu-ikäisestä omasta tahdostani pyytänyt päästä isovanhempieni mukaan Turun Maarian kirkkoon, joka on vanha keskiaikainen harmaakivikirkko.
Nykyään kuuntelen sunnuntaiaamuina radiojumalanpalveluksia eri puolilta Suomea. Viimesunnuntain messu oli Levollisuuden messu Munkkiniemen seurakunnan kappelissa ja aivan ihana Thesee-laluineen musiikkineen rukoksineen jne. Jotain niin kaunista rauhoittavaa kohottavaa koskettavaa en ole aikoihin kokenut. Tunsin valtavaa kiitollisuutta.
Minäkin tykkään pitkistä vastauksista tiukoistakin kysymyksistä ja pitkistä keskusteluista.
Kiitos Viljami ja Matti? hienosta keskustelusta idän uskonnoista luterilaisuudesta kuin myös ortodoksisesta uskonnon harjoittamisesta vähän tai paljon erilaisin käytännön menoin.
Tärkeä aihe varsinkin kun koulumaailmasta on kuulunut vähän kummallisia juttuja; joku oppilas on saanut 1500 euron korvauksen kun on joutunut koulussa kuuntelemaan Pekka Simojoen esittämiä hengellisiä lauluja kitarasäestyksellä.
Ja toinen koulu peruutti barokkikonsertin johon kuului Hendelin messiasoratorio.
Kristinuskon ympärille tai sisään on parintuhannen vuoden aikana kasvanut niin laaja musiikin runouden kuvataiteen arkkitehtuurin kulttuuri sen syvimmän sanoman lisäksi. Huikea kaunis kulttuuri. Mihin vedetään raja mitä saa ja sopii esittää meidän lapsille nuorille kouluissa?
Kiitos kiitos kiitos 🙏❤🌟