Ihana mandimai❤ mulla on syömishäiriö nii voin samaistua aika paljon mitä mandimai sano ja vaikka haluis elää normaalii elämää ilman syömishäiriötä nii se on vaikeeta koko ajan on halu laihtua ja sillee😔🥱
Muistakaa kaikki itkeä kun itkettää ja muistakaa aina näyttää tunteenne, kun teillä on tunne. Se on aito ja sen kuuluu tulla ulos. Kiitos paljon teille tästäkin videosta 🥰🥰🥰
Heippa runotyttö. Hauska kuulla, että tykkäsit jaksosta ja oot odottanut paluuta. 🙏🏼🤩❤️ Ihanaa viikkoa sulle ja parin viikon päästä uutta jaksoa taas tulossa.💪🏼💯 -Jonas
Tää oli aivan todella ihana, aito ja syvää myötätuntoa (hyvällä tavalla) herättävä jakso! ❤️ Ihana Mandimai! ❤️ Itsekin olen sairastanut aiemmin anoreksian - ja ne syömishäiriöajatukset kulkee kyllä mukana jollain tasolla läpi koko elämän - vaikka kauan olen muuten siitä jo ollut terve ja paino jo vuosia, vuosia normaali - mutta enää en tottele niitä ajatuksia. Lisäksi mulla on muutenkin pitkä ja hyvin laaja mielenterveyshistoria. 10 vuotta jo sairastanut vaikeasti, psyykkisesti, monen mielenterveysdiagnoosin vaikuttaessa elämään ja edelleen säännölliset hoidot käynnissä. Tuo oli aivan ihanasti sanottu - että vaikka ei olisikaan mikään ”malli”, kehon pystyy silti myös hyväksymään ajan myötä. Itse en ole missään ”mallimitoissa tai pieni” ns. eli en ole mikään kovin ”hoikkanen”, mutta silti teen vieläkin töitä kokoajan edelleen sen eteen - ja olen tosi paljon jo tehnytkin, että pystyn nyt hyväksymään kehoni näin. Itsekin olen ollut vähän huolissani siitä, että jos joskus raskaus ja synnytys itselle ajankohtaisia aiheita, että koska se tulee varmasti muuttamaan jo ennestään ”naisellisempaa kroppaa”, tuleeko hyväksyminen olemaan vaikeaa, mutta toivotaan ja uskotaan, ettei… Mandin tarina antaa siihen luottamiseen paljon luottamusta! ❤️ Itse olen valitettavasti erilaisten mielenterveysongelmien, TODELLA huonon psyykkisen & fyysisenkin kunnon aiemmin, sähköhoidon, lääkehoidon, varhaisten muistojen, ym., tekijöiden takia menettänyt muististani suurimman osan niistä ”muistoista”/siltä ajalta, kun vanhempani ovat musta olleet hyvin huolissaan, joten en asiasta itse ole onneksi vaikeimpien vuosien jälkeen tuntenut mitään syyllisyyttä, koska ne ajat ovat jo niin kaukana takana päin ja kaikista rankimmissa ajoissa, joilta en paljoa muista, kun vanhemmat oli eniten huolissaan, joten siksi syyllisyys ei ole jäänyt onneksi ajatuksiin. Joten jotain ”hyvää” myös siinä, ettei ”rankimpia tapahtumia” tarkasti enää muista.
Moikka Essi ja kiitos tarinasi jakamisesta. Jos jossain kohtaa tuntuisi siltä, että haluaisit tulla podcastiin vieraaksi, niin laita sähköpostia okeiollarikki@gmail.com Cheers,, Jonas
Haastavaa, kun usein juuri se, että aikuinen ottaa kontrollia aikuistuvan ihmisen elämästä kaventaa sairastavan hallinnan locusta ja siten aiheuttaa syömishäiriön tarpeen ongelman käsittelemiseksi.
Onpas hyvä ja mielenkiintoinen podcast, meni tilaukseen ! Hienoa duunia teette 👍 Ja tietty Mandimai❤️
Kiitos palautteesta mammalle. -Jonas 🙏🏼🤩
Ihana mandimai❤ mulla on syömishäiriö nii voin samaistua aika paljon mitä mandimai sano ja vaikka haluis elää normaalii elämää ilman syömishäiriötä nii se on vaikeeta koko ajan on halu laihtua ja sillee😔🥱
Muistakaa kaikki itkeä kun itkettää ja muistakaa aina näyttää tunteenne, kun teillä on tunne. Se on aito ja sen kuuluu tulla ulos.
Kiitos paljon teille tästäkin videosta 🥰🥰🥰
Rento mutta välittävä ote huokuu teistä, isoja tärkeitä aiheita!
Tää oli tosi tunteikas jakso, itku silmässä tätä kuuntelin/kattelin 😍 Odotin uusia jaksoja niin paljon!
Heippa runotyttö. Hauska kuulla, että tykkäsit jaksosta ja oot odottanut paluuta. 🙏🏼🤩❤️
Ihanaa viikkoa sulle ja parin viikon päästä uutta jaksoa taas tulossa.💪🏼💯
-Jonas
Ihana video ja mandi!❤❤❤❤
Hyvä jakso ja me nähdäänkin kahden viikon päästä! 🖖 (Itse jakso tulee ulos sitten jos/kun tulee.)
Tää oli aivan todella ihana, aito ja syvää myötätuntoa (hyvällä tavalla) herättävä jakso! ❤️ Ihana Mandimai! ❤️ Itsekin olen sairastanut aiemmin anoreksian - ja ne syömishäiriöajatukset kulkee kyllä mukana jollain tasolla läpi koko elämän - vaikka kauan olen muuten siitä jo ollut terve ja paino jo vuosia, vuosia normaali - mutta enää en tottele niitä ajatuksia. Lisäksi mulla on muutenkin pitkä ja hyvin laaja mielenterveyshistoria. 10 vuotta jo sairastanut vaikeasti, psyykkisesti, monen mielenterveysdiagnoosin vaikuttaessa elämään ja edelleen säännölliset hoidot käynnissä. Tuo oli aivan ihanasti sanottu - että vaikka ei olisikaan mikään ”malli”, kehon pystyy silti myös hyväksymään ajan myötä. Itse en ole missään ”mallimitoissa tai pieni” ns. eli en ole mikään kovin ”hoikkanen”, mutta silti teen vieläkin töitä kokoajan edelleen sen eteen - ja olen tosi paljon jo tehnytkin, että pystyn nyt hyväksymään kehoni näin. Itsekin olen ollut vähän huolissani siitä, että jos joskus raskaus ja synnytys itselle ajankohtaisia aiheita, että koska se tulee varmasti muuttamaan jo ennestään ”naisellisempaa kroppaa”, tuleeko hyväksyminen olemaan vaikeaa, mutta toivotaan ja uskotaan, ettei… Mandin tarina antaa siihen luottamiseen paljon luottamusta! ❤️ Itse olen valitettavasti erilaisten mielenterveysongelmien, TODELLA huonon psyykkisen & fyysisenkin kunnon aiemmin, sähköhoidon, lääkehoidon, varhaisten muistojen, ym., tekijöiden takia menettänyt muististani suurimman osan niistä ”muistoista”/siltä ajalta, kun vanhempani ovat musta olleet hyvin huolissaan, joten en asiasta itse ole onneksi vaikeimpien vuosien jälkeen tuntenut mitään syyllisyyttä, koska ne ajat ovat jo niin kaukana takana päin ja kaikista rankimmissa ajoissa, joilta en paljoa muista, kun vanhemmat oli eniten huolissaan, joten siksi syyllisyys ei ole jäänyt onneksi ajatuksiin. Joten jotain ”hyvää” myös siinä, ettei ”rankimpia tapahtumia” tarkasti enää muista.
Moikka Essi ja kiitos tarinasi jakamisesta. Jos jossain kohtaa tuntuisi siltä, että haluaisit tulla podcastiin vieraaksi, niin laita sähköpostia okeiollarikki@gmail.com
Cheers,,
Jonas
❤️
Inspiroiva Podcast! Tulkaa ihmeessä katsomaan ja tutustumaan meidänkin Podcastiimme yritäjyydestä ja riskeistä!😊
voitko sanoo raparperi piirakka
Moi
Raskasta ja pelottavaa, stressaavaa ja koko ajan 24 tuntia mielessä kun lapsi sarastaa mentaalisesti eikä voi auttaa.
Haastavaa, kun usein juuri se, että aikuinen ottaa kontrollia aikuistuvan ihmisen elämästä kaventaa sairastavan hallinnan locusta ja siten aiheuttaa syömishäiriön tarpeen ongelman käsittelemiseksi.