Muutama kommentti / pohdinta aiheesta: 1. Perinteisesti on aina opetettu että trimmaus tehdään supistuksen jälkeen. Siihen löytyy kieltämättä vankat perusteet, mutta olen alkanut kyseenalaistaa vanhaa totuutta. Monesta syystä johtuen itse trimmaan nykyisin hylsyt ammunnan jälkeen. En siis joka kerta, mutta patruunasta ja tilanteesta riippuen esim joka viidennen, tai kymmenen latauksen jälkeen lyhennyt (siis kun tarve ilmenee). En lähde avaamaan syitä, miksi olen tähän päätynyt, mutta suosittelen muitakin tuumimaan näitä vanhoja totuuksia ja pohtimaan niiden perusteiden oikeellisuuksia. 2. Nallitaskun puhdistus on muuttunut omassa prosessissa oleellisesti sen jälkeen, kun taloon tuli kuivatumblerin tilalle märkätumbleri. Työvaiheiden järjestys on muutoinkin kokenut uuden järjestyksen ja vaikka en ykköskohdan pohdintaani avannutkaan, niin myös trimmaamisen ajankohtaan märkätublerilla on vaikutuksensa. Mutta nallitaskun ja liekkireijän kimppuun en enää millään muulla käy, kun märkätumbleri on talossa. Se tekee kerrassaan uskomattoman hyvää jälkeä ja nuo vaikeatkin paikat mahtavalla tarkkuudella. Aloittelijalla ei tietenkään usein ole märkätumbleria, niin silloin perinteisesti käsipelin. 3. Nyt kun mentiin jo nallitukseen, niin jossain kohtaa radan ja nallituksen välissä tulisi tehdä jonkinlainen tsekkaus hylsyn kuntoon. Siis ennen kuin sinne nallia tuupataan. Itse suosin mallia, missä puhdas hylsy silmmääräisesti tsekataan juuri ennen kuin se saa uuden nallin. 4. Nallituksessa tuo hylsyn pyöräytys on temppu, mitä en ole koskaan tehnyt, enkä testannut. Olen nallittanut Leen lelumaisella käsinallittimella ja Pacificin puristimen integroidulla nallittimella, sekä tietenkin Dillonin progressiivisella ja kaikissa lopputulos on mielestäni yhtä hyvä, ilman pyöräysytstä. Voi olla, että pyöräytys auttaa pääsemään parempaan lopputulokseen, mutta ilmankin on syntynyt omaan käyttöön riittävää tavaraa. (Ja se Leen lelumainen nallitin on muuten uskomattoman hyvä - kestänyt jo yli 20 vuotta ja omaan makuuni tekee hyvää laatua, vaikka ihan lelulta vaikuttaakin)
Kysymyksiä: 1) Kupariluotien erot lyijyluoteihin jälleenlatauksessa, jonka lupasitkin esille tulevan. Harmillisesti aiheesta ei ole juuri mitään Paanasen opuksen uusimmassa lisäpainoksessakaan(6/2019). Ei siinä tosin ole viimeiseen 10 vuoteen tulleita kupariluoteja taulukoissa eikä mainittu koko 6,5 Creedmooria! 2) Edellisen jatkoksi jotain kättä pidempää peukalosääntöä eri luotien latausarvojen erojen syistä. Luodin rakenne aina mainitaan, mutta mikä siinä ja miksi. Esim. Paanasen opuksessa ilmeisen vastaavien 308-rataluotien arvoissa oudot erot: Lapua G477 6,5g N130 2,18-2,66g, mutta Sako 146A 6,6g N130 2,44-2,90g !? Lopuksi esitän harmistuksen siitä, ettei VV suvaitse sisällyttää lataustaulukoihin juurikaan S-alkuisen kilpailijaryhmän luoteja. Toivottavasti Blade-komponenttiluotien arvot kuitenkin johonkin ilmestyy. Kiitos erittäin mielenkiintoisesta latauskoulusarjasta!
Mainitsit jossain videossa ettet kovin mieluusti poista tavaraa esim nallitaskusta koska se heikentää hylsyä. Mulla on useissa hylsyissä liekkireiän ympärillä purseet jotka pitäis vetää pois vissiin poralla koska nallitaskua ei saa putsattua (pohja on keskeltä niin korkealla).
"Mielelläni" tarkoittaa juuri sitä. Jos pitää, niin pitää. Silloinkin kannattaa ottaa mahdollisimman vähän. Kyse on samasta asiasta kuin särkylääkkeessä - niin vähää ei kannata ottaa, että saa haittavaikutukset ilman hyötyjä, vaan pitää ottaa sen verran, että kipu lähtee.
Mitä mielipiteitä on vasaralataus sarjasta? Jos haluaa ladata patruunoita edullisilla vehkeillä, pieniä määriä, helposti laatikkoon mahtuvalla kalustolla ja piittaamatta hommaan tuhraantuvaa aikaa onko silloin kyseinen sarja järki hankinta?
![Seungmin "그렇게, 천천히, 우리(As we are)" | [Stray Kids : SKZ-PLAYER]](http://i.ytimg.com/vi/kAzmhLHePqU/mqdefault.jpg)
Muutama kommentti / pohdinta aiheesta:
1. Perinteisesti on aina opetettu että trimmaus tehdään supistuksen jälkeen. Siihen löytyy kieltämättä vankat perusteet, mutta olen alkanut kyseenalaistaa vanhaa totuutta. Monesta syystä johtuen itse trimmaan nykyisin hylsyt ammunnan jälkeen. En siis joka kerta, mutta patruunasta ja tilanteesta riippuen esim joka viidennen, tai kymmenen latauksen jälkeen lyhennyt (siis kun tarve ilmenee). En lähde avaamaan syitä, miksi olen tähän päätynyt, mutta suosittelen muitakin tuumimaan näitä vanhoja totuuksia ja pohtimaan niiden perusteiden oikeellisuuksia.
2. Nallitaskun puhdistus on muuttunut omassa prosessissa oleellisesti sen jälkeen, kun taloon tuli kuivatumblerin tilalle märkätumbleri. Työvaiheiden järjestys on muutoinkin kokenut uuden järjestyksen ja vaikka en ykköskohdan pohdintaani avannutkaan, niin myös trimmaamisen ajankohtaan märkätublerilla on vaikutuksensa. Mutta nallitaskun ja liekkireijän kimppuun en enää millään muulla käy, kun märkätumbleri on talossa. Se tekee kerrassaan uskomattoman hyvää jälkeä ja nuo vaikeatkin paikat mahtavalla tarkkuudella. Aloittelijalla ei tietenkään usein ole märkätumbleria, niin silloin perinteisesti käsipelin.
3. Nyt kun mentiin jo nallitukseen, niin jossain kohtaa radan ja nallituksen välissä tulisi tehdä jonkinlainen tsekkaus hylsyn kuntoon. Siis ennen kuin sinne nallia tuupataan. Itse suosin mallia, missä puhdas hylsy silmmääräisesti tsekataan juuri ennen kuin se saa uuden nallin.
4. Nallituksessa tuo hylsyn pyöräytys on temppu, mitä en ole koskaan tehnyt, enkä testannut. Olen nallittanut Leen lelumaisella käsinallittimella ja Pacificin puristimen integroidulla nallittimella, sekä tietenkin Dillonin progressiivisella ja kaikissa lopputulos on mielestäni yhtä hyvä, ilman pyöräysytstä. Voi olla, että pyöräytys auttaa pääsemään parempaan lopputulokseen, mutta ilmankin on syntynyt omaan käyttöön riittävää tavaraa. (Ja se Leen lelumainen nallitin on muuten uskomattoman hyvä - kestänyt jo yli 20 vuotta ja omaan makuuni tekee hyvää laatua, vaikka ihan lelulta vaikuttaakin)
Kerro eri valmistajien hylsyistä esim. niiden ruuti tilavuuksista.
Kysymyksiä:
1) Kupariluotien erot lyijyluoteihin jälleenlatauksessa, jonka lupasitkin esille tulevan. Harmillisesti aiheesta ei ole juuri mitään Paanasen opuksen uusimmassa lisäpainoksessakaan(6/2019). Ei siinä tosin ole viimeiseen 10 vuoteen tulleita kupariluoteja taulukoissa eikä mainittu koko 6,5 Creedmooria!
2) Edellisen jatkoksi jotain kättä pidempää peukalosääntöä eri luotien latausarvojen erojen syistä. Luodin rakenne aina mainitaan, mutta mikä siinä ja miksi. Esim. Paanasen opuksessa ilmeisen vastaavien 308-rataluotien arvoissa oudot erot: Lapua G477 6,5g N130 2,18-2,66g, mutta Sako 146A 6,6g N130 2,44-2,90g !?
Lopuksi esitän harmistuksen siitä, ettei VV suvaitse sisällyttää lataustaulukoihin juurikaan S-alkuisen kilpailijaryhmän luoteja. Toivottavasti Blade-komponenttiluotien arvot kuitenkin johonkin ilmestyy.
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta latauskoulusarjasta!
Mainitsit jossain videossa ettet kovin mieluusti poista tavaraa esim nallitaskusta koska se heikentää hylsyä. Mulla on useissa hylsyissä liekkireiän ympärillä purseet jotka pitäis vetää pois vissiin poralla koska nallitaskua ei saa putsattua (pohja on keskeltä niin korkealla).
"Mielelläni" tarkoittaa juuri sitä. Jos pitää, niin pitää. Silloinkin kannattaa ottaa mahdollisimman vähän. Kyse on samasta asiasta kuin särkylääkkeessä - niin vähää ei kannata ottaa, että saa haittavaikutukset ilman hyötyjä, vaan pitää ottaa sen verran, että kipu lähtee.
Miten säädät trimmerin hylsylle oikeaan mittaan?
Vastataan seuraavassa videossa.
Mitä mielipiteitä on vasaralataus sarjasta? Jos haluaa ladata patruunoita edullisilla vehkeillä, pieniä määriä, helposti laatikkoon mahtuvalla kalustolla ja piittaamatta hommaan tuhraantuvaa aikaa onko silloin kyseinen sarja järki hankinta?
Minnekkähän on kadonnut Lee Unitized loader sarjat joka oli parempi kuin nykyinen Lee Loader? Esim. siinä oli hyvä nallitin.
@@eeroratilainen8773 ei kyllä harmainta aavistusta! Siinä olis kyllä ainakin se nallitin näppärämmän näköinen kuin nykyisissä sarjoissa!
Millasella luodilla lataat harjoituspatruunat. Tuleeko rajoituksia koska kokovaipoissakin on lyijysydän.
Kumpikin koskee lähinnä 308